''Uuden perheen'' hajoittaminen

Jouduimme nyt kuitenkin tekemään ratkaisun ja viemään Pimun mummolaan, vaikka ''mummu'' antoikin Mimmin hoidella lapsiaan, ei Lara eikä Zelda saanut kulkea pentuhäkin vierellä laisinkaan. Yön Pimu itki pentujen perään sillä seurauksella, ettei meillä nukkunut ketään. Pikkupojille olisi voinut tulla taantumia kehityksessä, kun mummo hoiteli niitä, kuin vastasyntyneitä, joten näin on parempi sekä Pimun itsensä kannalta, että poikien ja koko meidän koiralauman kannalta. Viime yö menikin rauhallisesti ja kaikki saimme nukkua hyvät unet. Pojat tosin eivät vielä ole sisäistä kelloaan talviaikaan siirtäneet, joten nälkä tulee neljän ja puoli viiden aikaan aamusella, viikonloppuna pitännee tehdä töitä, että pikkuherrojen kello siirtyy oikeaan aikaan ja aamupala tarjoillaan kuuden huitteissa :)

Uusi onnellinen perhetapahtuma

Pimu on sitten synnyttänyt tänään, pentueessa on kolme viisiviikkoista puuteripoikaa sekä kolmen vanha nakutyttö ;)

Synnytys meni hyvin ja emä pentueineen voi loistavasti. Tuolla pentuhäkissä nuo nyt kaikki viisi viettävät onnellisia hetkiä toisiaan pesten ja pojat vaihtavat imettäjää sitten mieltymyksensä mukaisesti, Mimmi huokaisee helpotuksesta ja luovuttaa ihan suosiolla paikkansa Pimulle. Pimulta tulee jopa maitoa ja pojat ovat ihan tyytyväisen oloisia, kun aikuinen viihtyy heidän kanssaan...

Nemo näyttää mallia

Tänä aamuna se sitten tapahtui, ensimmäinen kaveri ymmärsi, että ruokaa löytyy kupista ja sitä saa parhaiten, kun itse siihen menee syömään. Hyvä Nemo, tästä on taas hienoa jatkaa!
Toivottavasti vaaleat veljeksetkin tuon saman ymmärtäisi piakkoin, vapautuisi tähän aamuun hiukan aikaa ja siten kaikki saisivat sen verran ruokaa, kun oikeasti maistuu. Sitä odotellessa, syötän vielä poikia kädestä, niin myös Nemoa, vaikka hän ymmärsikin, että itsekin voi syödä, ei kuppi tyhjäksi asti mennyt :)

Poikien ensimmäiset seisotuskuvat

Bastin seisomisnäyte

Nemon seisonta

ja seisonta Lucan malliin

Kehitys menee aimo harppauksin

Pojat tulivat muutama päivä sitten kuukauden vanhoiksi. Painon nousu on tasoittunut jokaisella, Nemo painaa nyt 855g ja Basti sekä Luca 745g. Liikkuminen on päivä päivältä varmampaa ja pojat painelevat menemään myös parketilla, tosin siinä tulee spagaattejakin, mutta se ei vauhtia haittaa. Pojista Luca on ehdottomasti paras ottamaan lisäruokaa, Nemo ja Bastikin syövät, mutta erittäin huonosti, mamman maitobaari on näiden kahden mielestä ehdottomasti paras paikka lounastaa. Muutaman päivän ajan on näyttänyt siltä, että korvat ovat ilmavammat, joten teipithän niihin eilen sitten pistin, sillä seurauksella, että korvat nousivat pystyyn suht helposti, katsotaan nyt, mitä käy, kun korviin tulee kokoa ja karvaa lisää. Tänään harjoiteltiin vähän seisomista, pojista vauhdikkain, Nemo, sanoi, ettei tämä ole minun hommaani vaikkei tällä kertaa veljet onnistuneet asiassa sen paremmin, mutta aloitettu harjoittelu nyt kuitenkin on. Nuo kaverit ovat kertakaikkiaan valloittavia, loistopakkauksia jokainen omalla tavallaan.

Kiireinen viikonloppu

Piipahdimme Hämeenlinnan ryhmänäyttelyssä Zeldan ja Pocahontaksen kanssa. Näyttely meni Zeldalla hienosti ja neiti voittikin oman luokkansa, Poca sai kokemusta, mikä tietysti on tärkeää. Pientä alustavaa ja tunnustelevaa sopimusta teimme Hämeenlinnassa Bastianin uuden kodin löytämiseksi, tämä asia ratkennee kuluvan viikon aikana.

Pojat pääsivät lauantaina muuttamaan kodinhoitohuoneesta meidän muiden kanssa olohuoneen puolelle, Mimmille tilanne oli hetkellisesti vähän stressaavaa, mutta kyllä se siitä sitten pikkuhiljaa tasottui. Sunnuntaina pojat piipahtivat hetken ulkoilemassa, eivät pitäneet märästä nurmikosta. Sunnuntaina löytyi myös loistava koti Nestorille. Nestori jää tähän ihan lähelle Kivikkoon. Sunnuntaina kävi myös Nemon perhe ensivisiitillä poikaa katsastamassa. Pojat olivat molempien vierailuiden ajan lähes koko ajan unessa, mutta väsymys jatkui kyläilyiden jälkeenkin, iltapalan jälkeen uni maistui koko yön ja pojat söivät vasta viideltä maanantai aamuna.

Pojat kolmen viikon vanhoja

Näin se aika menee ja pikkuiset kasvavat kohisten. Pientä leikin alkua on jo nähtävissä ja ääniäkin alkaa pentulaatikosta kuulumaan, siis muutakin, kuin ''piippausta''. Pienen murahduksen ja haukahduksen olen jo ponganut. Pojat ovat saaneet jo lisäruokaa muutaman päivän ajan, jauhelihaa ja nappuloita kermaviiliin sekoitettuna, hyvin on maistunut, ja sen kyllä huomaa, Nemolla on painoa jo piirun verran yli 700g ja vaaleilla pojillakin reilusti yli 600 gramman. Edelleen kuitenkin pojat nukkuvat suurimman osan aikaa tyytyväisinä mahojensa vieressä, eli ovat varsin rentoa porukkaa. Pojista on tulossa upeita ja näyttäviä puutereita, turkit ovat tuuheat ja luusto näyttäisi olevan vankka, pigmenttikin on hyvää vauhtia kehittymässä ja näyttäisi olevan tummahko, valkoisella Bastianilla musta ja creme-Nestorillakin tummahko. Nestori muuten näyttää melkoisen paljon äidiltään samassa iässä, joten Mimmin karvaversioksi taitaa tuo poika kehittyä ihon värejä myöden :)

Poikien silmät on auki :)

Pikkuveli, kotoisesti Nestori

Nemo alias herra kiire

Isoveli, kotoisammin Justus

Nyt on sitten koko konkkaronkalla silmät auki

Tänä aamuna heräsin katsoen Nemoa silmiin, joten nyt on kaikilla pojilla silmät auki, uusi aisti tuo pian uusia ulottuvuuksia. Itse olisin kuvitellut, että Nemo olisi silmänsä ensimmäiseksi avannut, mutta väärässä olin :)
Nemolla vaan tuntuu olevan koko ajan kiire, jopa siinä määrin, että Mimmin täytyy jo pikkumiestä komentaa. Jääkarhu veljekset ovat koko ajan elämäänsä tyytyväisiä oleilijoita, maitoa ja unta, kaikki on silloin hyvin. Pojat saavat jo kahdesti päivässä hiukan lisäruokaa, kermaviiliä ja äidinmaidonkorvikkeen jauhoa seassa, eilen maistatin hiukan jauhelihaa, joka ei nyt sitten kertakaikkiaan maistunut.
Nuo pojat ovat kertakaikkiaan valloittavia, suloisia ja lihavia, saa nähdä, miten nuo jalat jaksavat masun kantaa...

Surullisia uutisia ja vähän iloisiakin

Pikkuinen Bella sairastui eilen iltapäivästä, lakkasi syömästä hengittäen hieman oudosti. Lähdimme lääkäriin, jossa todettiin, että tyttösellä oli keuhkoissa ''pöpö'' ja tyttönen oli hieman kuivahtanut, muutoin kuitenkin hyvässä kunnossa ja lähdettiin luottavaisena kotiin. Kotona Bella oli hieman itkuinen ja hengittäminen oli vaikeaa, mutta lääkärin sanoihin nojautuen, odottelin ihmettä ja aamua. Ennen aamun sarastusta kuitenkin pikkuinen, kaunis, unelmani, Bella, siirtyi ajasta ikuisuuteen nukkuessaan. Hyvää matkaa kaunis pentuni <3

Pikkuveli sitä vastoin avasi eilen molemmat silmänsä ja isoveljelläkin on avautunut toinen silmä, Nemo pitää silmät vielä visusti kiinni. Pojat ovat lähes 500g jokainen, joten he kasvavat loistavasti ja ovat erittäin hyvä kuntoisia.

F-pennut 10 vuorokautta vanhoja

Näin se aika joutuu ja pennut sen kuin kasvaa. Nemo on mennyt ohi valkoisten veljestensä ja painoi tänä aamuna jo 348g, jääkarhuveljet painoivat 320g ja 321g, siten, että pienempi on ohittanut isomman veljensä, pikkuinen sisko, jota Bellaksi hetken kutsuttiin painoi 214g. Bella nimi on saanut rinnalleen vaihtoehto nimiä, Rusca tai Sadie, tosin, joitakin muitakin nimiä vielä vilahtaa puheessa, saa sitten nähdä, mikä lopullinen kutsumanimi sitten onkaan. Pennuilla tippuu nyt joka päivä pigmenttiä sinne tänne pitkin kasvoja ja huulia, näyttää, että kaikille tummahko väri kirsuun ja huuliin tulee. Päivät menee syödessä ja nukkuessa, silmien aukaisua odotellen, kyllä tuo pesue on sitten ihanan tasainen ja pennut jokainen omalla persoonallisella tavallaan niin kauniita, olen rakastunut jokaiseen pikkuiseen.