Yksi kerrallaan pikkuiset lähtevät omiin koteihinsa

Näin siinä aina käy ja yksi pentu toisensa jälkeen ottaa palan kasvattajan sydämestä ja kotiutuu omiin paikkoihinsa, omien ihmisten luokse. Nyt on lähtenyt jo Eden ja Hemuli. Ettei kaikki olisi ihan niin hyvin, kun ulospäin vaikuttaa, saan jännittää molempien sijoitustyttöjeni suiden kanssa, ne ovat tällä hetkellä tasapurennassa, hampaita ei vielä kummallakaan paljon suussa ole, joten ne eivät vielä purentaa ohjaa. Lulullekin on oma koti siintämässä, vaikkakin, olisihan tuo rauhallinen tallaaja saanut tässä hoidella kasvattajan pentukuumetta hetken aikaa. No, olen onnellinen, että olen tälläkin kertaa pennuille löytänyt hyvän oloiset kodit. Toivotan kaikille H-pennuille onnellista elämää ja uskon, että kaikista kuullaan vielä!

Luovutusikä lähenee

Näin on alkanut hetki, jota tavallaan odottaa ja pelkää, kun kasvattajan sydän käpertyy ja aloittaa sydämensä jakamisen jokaiselle pikkuiselle, pienen palan mukaan tulevaan elämään, hidasta luovuttamista, ensi viikon odottamista, pieni jännitys koko ajan päällä. Pikku-Hoilla alkaa olemaan selkeät omat luonteet, Hemulilla on poliisin osa siskolaumassa, aina kun tapahtuu, Hemuli on mukana, Eden on rohkea, oman tien kulkija, utelias, Lulu on lungi 'havajilainen', tyytyväinen tallaaja, Pikku-Bee on suloinen ja hiukan salakavala ja Fanni, hmm.. pentueen pomo, nokka edellä joka paikkaan, vaikkei aina kannattaisikaan :) Ruoka maistuu hyvin, vaikka annokset ovatkin todella pieniä, näin niikusta ihmisenä ajattellen, mutta ei noilla kovin isot vatsalaukut voi olla, kun painoakaan ei ole kuin 1000g - 1227g. Lulu ei ole löytänyt vielä omaa kotiaan, mutta katsellaan, muutama kysely on tullut, mutta lisätietoja näistä perheistä ei vielä ole. Olen kyllä ylpeä koko H-pentueesta, tasaista sakkia kaikkinensa ja Zelda on loistava äiti, joka tuottaa tuhdeille pennuilleen ilmeisesti kermaa, vierottamisesta ei ole vielä tietoakaan, tuo mamma haluaa olla pentustensa kanssa.

Tirlittan Handsome Devil, Hemuli, 1150g

Tirlittan High Heels, Eden, 1100g

Tirlittan Hulaba Lulu, 1180g

Tirlittan Honey Bee, 1000g

Tirlittan Hot Gossip, Fanni, 1227g

Pennut tulivat kuukauden vanhoiksi

Pennut saavuttivat kuukauden iän torstaina ja sen kunniaksi Hemuli, Eden ja 'Lulu' saivat hampaat suuhun, Lulu peräti kaksi. Jokainen pennuista käy jo ruokakupilla, vaikkei ruoka paljon maistukaan, mutta sinne osataan jo mennä. Tassut vievät erittäin varmasti eteenpäin ja paino on jo ylittänyt kilon Hemulilla, Fannilla ja 'Lululla'. Korvien kevyttä teippaamista olen jo kokeillut ja vaikuttaa siltä, että Fannilla ja Edenillä tuo kevytteippaus riitti, näillä tylleröillä oli sen oloiset korvat, että ilman teippiäkin olisi kärsivällinen kasvattaja varmaankin nähnyt ihan luomusti pystyyn nousevat korvat, mutta katsellaan. Nuo pennut vaikuttavat olevan todella tyytyväisiä oloonsa, juurikaan mitään ylimääräistä piippailua ei pentukopasta kuulu, nuo leikkivät ja itseasiassa Zelda vietti ensimmäisen yön, pentujensa syntymän jälkeen, viimeyönä poissa pentukopasta, silti nuo kullanmurut nukkuivat sikeästi, kun kuuden aikoihin aamusella äiti koppaan teki tarkistusreissun ja imetti lapsosensa. Haasteellisessa kuvaamisiässä nämä nyt ovat, mutta oheisesta linkistä voi katsella tätä H-porukkaa. http://picasaweb.google.fi/Tirlittanpennut/Hpennut3vko?feat=directlink#

Pennut kasvaa ja kehittyy

Pentukopassa on alkanut kuulumaan jo pieniä haukahduksia ja murahduksia, pennut ottavat toisiaan kiinni korvista ja kuonoista, leikkiminen on alkanut. Äänimaailma alkaa aukeamaan pienille ja silmätkään eivät juuri enää harota, askeleet ovat päivä päivältä varmempia. Lisäruoka noille ei juuri maistu, johtunee siitä, että mamma-Zelda jaksaa viettää omiensa kanssa aikaa ja maitoa riittää, pennut kasvavat hyvin ja ovat virkeitä sekä nukkuvat rauhallisesti, joten en huolestu tuosta.

Sirutusta ja karvojen ajelua

Tänään sai pennut sirut niskaansa ja naamakarvat saivat samalla kyytiä, rungot karvotaan sitten myöhemmin, kun ostajat ovat omansa ensin nähneet :)

Pennut oli tosi reippaita molempien toimenpiteiden ajan, tosin, pikku-Beellä meni varmaan karva toiseen silmään, koska sitä ajelun jälkeen siristeli, katsellaan, olen sen nyt huuhtonut, toivottavasti selvitään vain säikähdyksellä tästä. Uudet kasvot löytyy taas albumista.

http://picasaweb.google.fi/Tirlittanpennut/HPentue?feat=directlink

Heinäkuun 25. päivä

Aika menee joutuin, varsinkin kun on lomalla. Pennut saivat eilen maistaa ensimmäisen kerran hiukan kiinteämpää ruokaa, suut napsasivat, niin annoin mamman ruokakupista jokaiselle kaksi kappaletta liotettua nappulaa ja voi herranen aika, millä innolla nuo viisi niitä napaansa pistelivät. No, tuosta innostuneena laitoin sitten tänä aamuna pennuille ihan oman ruoan, nappulaa liotettuna, jauhelihaa ja kermaviiliä velliksi sekoitettuna, voi sitä riemua ja iloa, minkä tuo annos pennuissa aiheutti ja sotkua, kameraa en siihen sähklinkiin saanut mukaan. Uni maistui ruoan päälle hyvin ja Zelda silminnähden helpottui, kun urakkaa hiukan helpotettiin. Pennut ovat jo tosi tämäkästi jaloillaan ja selkeästi alkaa uusi aisti toimimaan, silmät eivät enää harota ihan minne sattuu, vaan joskus osuu ihan kohdilleenkin. Korvakäytävän voi jo muutamalla pennulla nähdä, joten kuuloaistin aukeamistakin voi alkaa odottelemaan, vielä ei äänet pienten elämää häiritse. Nuo ovat valloittavia pentuja! Tänään tehtiin hiukan pidempi lenkki jo mammakoirankin kanssa, Zelda pääsi nauttimaan ulkoilusta vapaana ja kepin perässä juosten, vanha kunnon Zelda oli voimissaan eikä vaikuttanut siltä, että penuja olisi ollut ikävä, tosin, heti, kun kotiuduimme, mamma kiiruhti pienokaistensa luokse. Eli kaikki on Tirlittanissa hyvin!

Pikku-Kitty ja muut Hoot

Niin siinä sitten loppujen lopuksi kuitenkin kävi, ettei Kitty selvinnyt, yllättäin maanantaina pikkuiselle ei enää kelvannut emän nisä laisinkaan ja siirsin pikkuisen sitten tehohoitoon, annoin joka toinen tunti pienelle fruktoosisokerivettä ja maitoa vuorotellen, muttei se auttanut, hengittäminen muuttui hankalaksi ja tein sitten päätöksen tiistai iltapäivästä, että pikkuinen on autettava pois. Onnekseni eläinlääkäri, joka pikkuista auttoi, oli ollut patologisella aiemmin töissä ja teki Kittylle avauksen, jossa kävi ilmi, ettei pienessä ollut mitään varsinaista vikaa, pikkuinen oli keskonen ja keuhkot näin ollen syntyessä olivat vielä keskeneräiset, hapenpuutteen takia Kitty olisi saattanut saada aivovaurion-, maksa-, tai munuaisvian, joten parempi näin.
Pikku-Kitty on nyt suojelusenkelinä muille H'oille', jotka porskuttavat jo yli 500g painossa hienosti eteenpäin, silmät aukinaisina jokainen kokeilee jo jalkojaan ja pientä leikin alkuakin on havaittavissa. Pentulaatikko vaikuttaa nyt tyytyväiseltä, näin jatketaan.
Uusia kuvia taas linkin takana. http://picasaweb.google.fi/Tirlittanpennut/HPentue?feat=directlink