Luca ja uutiset veljiltä

Nemo on lähes parantunut ja oma reipas itsensä ja Tico on hurmannut olemuksellaan omistajansa, perheen ja naapuritkin, näin sen pitää ollakin, nauttikaa ja hurmatkaa pojat ympäristönne. Lumi oli aiheuttanut hiukan ihmetystä Ticolle, mutta käsittääkseni reippaasti poika oli siinäkin tarponut. Lucan kanssa kävimme kääntymässä näyttelytreeneissä, ensimmäinen puolituntinen meni ihmetellessä ja muristessa aikuis- ja pentu rotukavereille, hiukan ennen kotiin lähtöä kuitenkin, pikkumies uskalsi jo vähän tepastellakin ja käydä lajitovereitaan haistelmassa. Kotiin tullessa Luca 'kosti' kodin aikuisille kokemustansa ja jaksoi vielä lähteä iltalenkille, mutta sitten kutsui nukkumatti pikkumiehen untenmaille ja unta sitten riitti ihan aamuun saakka :) Poikien rekisterikirjat tulivat eilen, joten nyt ovat Tirlittan puuterimiehet virallisissa kirjoissa ja kansissa.

Ticokin on kotiutunut

Maanantaina lähti sitten Tico kohti Forssaa. Onnea uuteen kotiin kullanmuru, saamani tiedon mukaan kotiutuminen on lähtenyt hyvin käyntiin.
Nemolla on murheita ja peffaan on tullut patti, ikään kuin peräpukama, pikkuraasu, lääkärin mukaan tuo ei ole vakavaa, mutta kipeä se taatusti on, tämä saattaa olla seurausta kovasta vatsasta. Ruokailuun täytyy pikkupentujen kanssa kiinnittää suuri huomio, ja ehdottomasti täytyy muistaa, että ruokailu pysyy lähes tulkoon samana, kuin kasvattikodissa sekä uusia ruokia pitää antaa vain murusia kerrallaan, tämä tässä vain muistinvirkistykseksi ja opiksi itselleni, että muistan asiaa toitottaa. Tosin, pikkupennun suusta saa kaivella ulkonakin kaikenlaisia asioita, joten sielläkin täytyy olla silmät selässä ja sormet nopeasti pennun suussa. Toivottavasti Nemo paranee pikaisesti!
Onneksi Nemon perhe on ammattilainen näissä asioissa, joten poika saa varmasti parhaan mahdollisen hoivan ja huolenpidon, lämpimiä toipumisterveisiä Tampereelle.
Luca viettää täällä nyt herran päiviä, ollen ainut pikkuinen. Pimu ja Mimmi kotiutui maanantaina ja siitä alkaen on Pimu hoivannut poikaa, kuin äiti ja Mimmi leikkii poikansa kanssa, kuin sisko. Luca on ollut nyt lenkeillä mukana ja muutenkin harjoittelee olemista lauman kanssa, pentuaitaa ei enää maanantain jälkeen ole suljettu. Olen niin ylpeä koko F-pentueesta, on se niin tasalaatuinen ja pojat niin reippaita ja hyvällä itsetunnolla varustettuja kavereita, pitäkää pojat kiinni siitä :)

Nemo kotiutui

Eilen sitten lähti pennuista ensimmäinen omaan kotiinsa, Nemo-kulta. Omistajan mukaan ensimmäinen ilta kotona meni hyvin ja minulta tippui huolen viitta harteilta, en kai koskaan totu tähän luopumiseen. Olen niin onnellinen, että pojille kaikille on tuntunut löytyneen oikein mukavan oloiset kodit perheineen. Kotiin jääneet veljekset eivät näytä pois lähtenyttä ikävöivän, ei muuten Mimmiäkään, joten siltä osin kaikki on täällä kunnossa ja Nemokin kotiutuu hyvin, näin sen kuuluu ollakin.
Onnea omaan elämään ja kotiin Nemo kulta, kasva isoksi ja kauniiksi harjakoiraurokseksi, pitäen kiinni hurmaavasta, uteliaasta ja reippaasta luonteestasi, kunnes jälleen kohtaamme :)

Pikkuisen päivitystä

Ajelin pojilta korvakarvat pois lauantaina ja hyvää se teki, vaikka kirpaisi, korvat pysyvät kivassa asennossa huomattavasti kauemmin, kuin karvojen kanssa. Pojat kehittyvät valtavaa vauhtia ja se on hyvä se, koska omiin koteihin muuttaminen lähestyy. Kaikki osaavat ottaa jo ruokaa kiposta hienosti sekä juoda, ei kylläkään vettä, mutta A-piimä maistuu. Veden juominen tullee sitten oman kodin myötä, toivon mukaan, tosin pojat syövät nappuloita liotettuna, kyllä siitä tarvittava määrä vettä kehoon tulee. Motoriikka on pojilla hyvä, Ticolla on taipumus kiipeilyyn, toivottavasti kuitenkin pysyy niillä korkeuksilla, minkä raajat tässä vaiheessa hoitavat hienosti myös alas asti, jokainen pojista juoksee jo hyvin ja ulkona näkee, että vain maailma on rajana :)
Uusia kuvia pojista löytyy taas albumista ajelluin korvin.
http://picasaweb.google.fi/Tirlittanpennut/MarraskuuJaFPojat#

Mimmin imetysakrobatiaa :)

Pesupäivää ja muutakin touhua

Pojilla oli eilen ensimmäinen pesupäivä, pientä huutoa ja draamaa antoi hetkeen Nemo tosin tällä kertaa ei Bastian jäänyt ihan lehdellä soittelemaan. Siitä huolimatta pojat pestiin ja kuivaksi föönattiin, tai lähes kuivaksi. Jokaiselle pojalle maistui hyvin jauheliha sekä heti pesun jälkeen että föönauksen aikana ja jälkeen, joten suurta traumaa tuosta ei lienee jäänyt. Muutoin pojat ovat muuttuneet erittäin vilkkaiksi ja leikkivät paljon, ruoka muuttuu päivä päivältä kiinteämmäksi ja Mimmi imettää enää vain joitakin kertoja päivässä, tosin, Mimmistä tulee superäiti, kun pojat saa ruokakipon eteensä, äityli tarjoaa itseänsä ja haluaa syödä poikiensa ruoat ;) Eilen myös punnitsin pojat, Nemo pitää edelleen ykköspaikkaa ja painaa nyt 1040g, ollen näin ensimmäinen kilonrikkoja, Lucan puntari meni 917g ja Bastin 934g, niin tämä aika joutuu ja pikkuhiljaa aloitan luopumistyön, joka on kerta kerran jälkeen yhtä vaikeaa. Pesupäivän kuvia voit katsoa täältä http://picasaweb.google.fi/Tirlittanpennut/MarraskuuJaFPojat#
Vaikkei Mimmi enää niin mielellään poikiaan imetä, niin leikki lasten kanssa sujuu, jopa siinä määrin, että kun pojat ovat umpiunessa, menee äiti niitä herättämään leikkiin. Mimmi siirtyykin tuossa ensi viikon aikana Pimun luokse äidilleni, jolloin pojille tulee vieroitus lopullisesti. Vauhtia riitää, nuo pojat ovat kertakaikkiaan lumoavia eivätkä vierasta ketään ihmisiä, perheen aikuisten murina saa ne kyllä rauhoittumaan kertaheitolla, harjakoiramaiseen tapaan jokainen osaa jo piipata jotain tahtoessaan. Eilen maistatin juustoa, joka oli joka pojan herkkua. Korvat on edelleen teipeissä, parhaiten ne tuntuvat toimivan Nemolla ja Bastilla, Lucan toinen korva ei suostu vielä pystyyn jäämään, kuin hetkeksi. Hampaita on joka pojalla suuhun jo tullut joitakin kappaleita ja niitä on kyllä kiva kokeilla vähän joka paikkaan. Tästä on taas hyvä jatkaa!