Vuosi on vaihtumassa

Ollessaan niin surullinen, henkilökohtaisesti, tämä kuluva vuosi lopultaan, toivon, että ensi vuosi tuo paljon iloa tullessaan. Ihana Heili, neiti Heiluri Virtanen, on kotiutunut meidän laumaamme loistavasti, tuoden tullessaan reippautta ja rohkeutta roppakaupalla pienessä paketissa ja tuo elämänilo on lähes käsinkosketeltava. Olen niin onnellinen laumamme uudesta vahvistuksesta. Mimmin pojat ovat kukin kotiutuneet hyvin ja ensimmäiset rokotuksetkin ovat jo takanapäin.

Hyvästi vuosi 2008 ja tervetuloa uusi vuosi 2009!

Luca ja uutiset veljiltä

Nemo on lähes parantunut ja oma reipas itsensä ja Tico on hurmannut olemuksellaan omistajansa, perheen ja naapuritkin, näin sen pitää ollakin, nauttikaa ja hurmatkaa pojat ympäristönne. Lumi oli aiheuttanut hiukan ihmetystä Ticolle, mutta käsittääkseni reippaasti poika oli siinäkin tarponut. Lucan kanssa kävimme kääntymässä näyttelytreeneissä, ensimmäinen puolituntinen meni ihmetellessä ja muristessa aikuis- ja pentu rotukavereille, hiukan ennen kotiin lähtöä kuitenkin, pikkumies uskalsi jo vähän tepastellakin ja käydä lajitovereitaan haistelmassa. Kotiin tullessa Luca 'kosti' kodin aikuisille kokemustansa ja jaksoi vielä lähteä iltalenkille, mutta sitten kutsui nukkumatti pikkumiehen untenmaille ja unta sitten riitti ihan aamuun saakka :) Poikien rekisterikirjat tulivat eilen, joten nyt ovat Tirlittan puuterimiehet virallisissa kirjoissa ja kansissa.

Ticokin on kotiutunut

Maanantaina lähti sitten Tico kohti Forssaa. Onnea uuteen kotiin kullanmuru, saamani tiedon mukaan kotiutuminen on lähtenyt hyvin käyntiin.
Nemolla on murheita ja peffaan on tullut patti, ikään kuin peräpukama, pikkuraasu, lääkärin mukaan tuo ei ole vakavaa, mutta kipeä se taatusti on, tämä saattaa olla seurausta kovasta vatsasta. Ruokailuun täytyy pikkupentujen kanssa kiinnittää suuri huomio, ja ehdottomasti täytyy muistaa, että ruokailu pysyy lähes tulkoon samana, kuin kasvattikodissa sekä uusia ruokia pitää antaa vain murusia kerrallaan, tämä tässä vain muistinvirkistykseksi ja opiksi itselleni, että muistan asiaa toitottaa. Tosin, pikkupennun suusta saa kaivella ulkonakin kaikenlaisia asioita, joten sielläkin täytyy olla silmät selässä ja sormet nopeasti pennun suussa. Toivottavasti Nemo paranee pikaisesti!
Onneksi Nemon perhe on ammattilainen näissä asioissa, joten poika saa varmasti parhaan mahdollisen hoivan ja huolenpidon, lämpimiä toipumisterveisiä Tampereelle.
Luca viettää täällä nyt herran päiviä, ollen ainut pikkuinen. Pimu ja Mimmi kotiutui maanantaina ja siitä alkaen on Pimu hoivannut poikaa, kuin äiti ja Mimmi leikkii poikansa kanssa, kuin sisko. Luca on ollut nyt lenkeillä mukana ja muutenkin harjoittelee olemista lauman kanssa, pentuaitaa ei enää maanantain jälkeen ole suljettu. Olen niin ylpeä koko F-pentueesta, on se niin tasalaatuinen ja pojat niin reippaita ja hyvällä itsetunnolla varustettuja kavereita, pitäkää pojat kiinni siitä :)

Nemo kotiutui

Eilen sitten lähti pennuista ensimmäinen omaan kotiinsa, Nemo-kulta. Omistajan mukaan ensimmäinen ilta kotona meni hyvin ja minulta tippui huolen viitta harteilta, en kai koskaan totu tähän luopumiseen. Olen niin onnellinen, että pojille kaikille on tuntunut löytyneen oikein mukavan oloiset kodit perheineen. Kotiin jääneet veljekset eivät näytä pois lähtenyttä ikävöivän, ei muuten Mimmiäkään, joten siltä osin kaikki on täällä kunnossa ja Nemokin kotiutuu hyvin, näin sen kuuluu ollakin.
Onnea omaan elämään ja kotiin Nemo kulta, kasva isoksi ja kauniiksi harjakoiraurokseksi, pitäen kiinni hurmaavasta, uteliaasta ja reippaasta luonteestasi, kunnes jälleen kohtaamme :)

Pikkuisen päivitystä

Ajelin pojilta korvakarvat pois lauantaina ja hyvää se teki, vaikka kirpaisi, korvat pysyvät kivassa asennossa huomattavasti kauemmin, kuin karvojen kanssa. Pojat kehittyvät valtavaa vauhtia ja se on hyvä se, koska omiin koteihin muuttaminen lähestyy. Kaikki osaavat ottaa jo ruokaa kiposta hienosti sekä juoda, ei kylläkään vettä, mutta A-piimä maistuu. Veden juominen tullee sitten oman kodin myötä, toivon mukaan, tosin pojat syövät nappuloita liotettuna, kyllä siitä tarvittava määrä vettä kehoon tulee. Motoriikka on pojilla hyvä, Ticolla on taipumus kiipeilyyn, toivottavasti kuitenkin pysyy niillä korkeuksilla, minkä raajat tässä vaiheessa hoitavat hienosti myös alas asti, jokainen pojista juoksee jo hyvin ja ulkona näkee, että vain maailma on rajana :)
Uusia kuvia pojista löytyy taas albumista ajelluin korvin.
http://picasaweb.google.fi/Tirlittanpennut/MarraskuuJaFPojat#

Mimmin imetysakrobatiaa :)

Pesupäivää ja muutakin touhua

Pojilla oli eilen ensimmäinen pesupäivä, pientä huutoa ja draamaa antoi hetkeen Nemo tosin tällä kertaa ei Bastian jäänyt ihan lehdellä soittelemaan. Siitä huolimatta pojat pestiin ja kuivaksi föönattiin, tai lähes kuivaksi. Jokaiselle pojalle maistui hyvin jauheliha sekä heti pesun jälkeen että föönauksen aikana ja jälkeen, joten suurta traumaa tuosta ei lienee jäänyt. Muutoin pojat ovat muuttuneet erittäin vilkkaiksi ja leikkivät paljon, ruoka muuttuu päivä päivältä kiinteämmäksi ja Mimmi imettää enää vain joitakin kertoja päivässä, tosin, Mimmistä tulee superäiti, kun pojat saa ruokakipon eteensä, äityli tarjoaa itseänsä ja haluaa syödä poikiensa ruoat ;) Eilen myös punnitsin pojat, Nemo pitää edelleen ykköspaikkaa ja painaa nyt 1040g, ollen näin ensimmäinen kilonrikkoja, Lucan puntari meni 917g ja Bastin 934g, niin tämä aika joutuu ja pikkuhiljaa aloitan luopumistyön, joka on kerta kerran jälkeen yhtä vaikeaa. Pesupäivän kuvia voit katsoa täältä http://picasaweb.google.fi/Tirlittanpennut/MarraskuuJaFPojat#
Vaikkei Mimmi enää niin mielellään poikiaan imetä, niin leikki lasten kanssa sujuu, jopa siinä määrin, että kun pojat ovat umpiunessa, menee äiti niitä herättämään leikkiin. Mimmi siirtyykin tuossa ensi viikon aikana Pimun luokse äidilleni, jolloin pojille tulee vieroitus lopullisesti. Vauhtia riitää, nuo pojat ovat kertakaikkiaan lumoavia eivätkä vierasta ketään ihmisiä, perheen aikuisten murina saa ne kyllä rauhoittumaan kertaheitolla, harjakoiramaiseen tapaan jokainen osaa jo piipata jotain tahtoessaan. Eilen maistatin juustoa, joka oli joka pojan herkkua. Korvat on edelleen teipeissä, parhaiten ne tuntuvat toimivan Nemolla ja Bastilla, Lucan toinen korva ei suostu vielä pystyyn jäämään, kuin hetkeksi. Hampaita on joka pojalla suuhun jo tullut joitakin kappaleita ja niitä on kyllä kiva kokeilla vähän joka paikkaan. Tästä on taas hyvä jatkaa!

''Uuden perheen'' hajoittaminen

Jouduimme nyt kuitenkin tekemään ratkaisun ja viemään Pimun mummolaan, vaikka ''mummu'' antoikin Mimmin hoidella lapsiaan, ei Lara eikä Zelda saanut kulkea pentuhäkin vierellä laisinkaan. Yön Pimu itki pentujen perään sillä seurauksella, ettei meillä nukkunut ketään. Pikkupojille olisi voinut tulla taantumia kehityksessä, kun mummo hoiteli niitä, kuin vastasyntyneitä, joten näin on parempi sekä Pimun itsensä kannalta, että poikien ja koko meidän koiralauman kannalta. Viime yö menikin rauhallisesti ja kaikki saimme nukkua hyvät unet. Pojat tosin eivät vielä ole sisäistä kelloaan talviaikaan siirtäneet, joten nälkä tulee neljän ja puoli viiden aikaan aamusella, viikonloppuna pitännee tehdä töitä, että pikkuherrojen kello siirtyy oikeaan aikaan ja aamupala tarjoillaan kuuden huitteissa :)

Uusi onnellinen perhetapahtuma

Pimu on sitten synnyttänyt tänään, pentueessa on kolme viisiviikkoista puuteripoikaa sekä kolmen vanha nakutyttö ;)

Synnytys meni hyvin ja emä pentueineen voi loistavasti. Tuolla pentuhäkissä nuo nyt kaikki viisi viettävät onnellisia hetkiä toisiaan pesten ja pojat vaihtavat imettäjää sitten mieltymyksensä mukaisesti, Mimmi huokaisee helpotuksesta ja luovuttaa ihan suosiolla paikkansa Pimulle. Pimulta tulee jopa maitoa ja pojat ovat ihan tyytyväisen oloisia, kun aikuinen viihtyy heidän kanssaan...

Nemo näyttää mallia

Tänä aamuna se sitten tapahtui, ensimmäinen kaveri ymmärsi, että ruokaa löytyy kupista ja sitä saa parhaiten, kun itse siihen menee syömään. Hyvä Nemo, tästä on taas hienoa jatkaa!
Toivottavasti vaaleat veljeksetkin tuon saman ymmärtäisi piakkoin, vapautuisi tähän aamuun hiukan aikaa ja siten kaikki saisivat sen verran ruokaa, kun oikeasti maistuu. Sitä odotellessa, syötän vielä poikia kädestä, niin myös Nemoa, vaikka hän ymmärsikin, että itsekin voi syödä, ei kuppi tyhjäksi asti mennyt :)

Poikien ensimmäiset seisotuskuvat

Bastin seisomisnäyte

Nemon seisonta

ja seisonta Lucan malliin

Kehitys menee aimo harppauksin

Pojat tulivat muutama päivä sitten kuukauden vanhoiksi. Painon nousu on tasoittunut jokaisella, Nemo painaa nyt 855g ja Basti sekä Luca 745g. Liikkuminen on päivä päivältä varmampaa ja pojat painelevat menemään myös parketilla, tosin siinä tulee spagaattejakin, mutta se ei vauhtia haittaa. Pojista Luca on ehdottomasti paras ottamaan lisäruokaa, Nemo ja Bastikin syövät, mutta erittäin huonosti, mamman maitobaari on näiden kahden mielestä ehdottomasti paras paikka lounastaa. Muutaman päivän ajan on näyttänyt siltä, että korvat ovat ilmavammat, joten teipithän niihin eilen sitten pistin, sillä seurauksella, että korvat nousivat pystyyn suht helposti, katsotaan nyt, mitä käy, kun korviin tulee kokoa ja karvaa lisää. Tänään harjoiteltiin vähän seisomista, pojista vauhdikkain, Nemo, sanoi, ettei tämä ole minun hommaani vaikkei tällä kertaa veljet onnistuneet asiassa sen paremmin, mutta aloitettu harjoittelu nyt kuitenkin on. Nuo kaverit ovat kertakaikkiaan valloittavia, loistopakkauksia jokainen omalla tavallaan.

Kiireinen viikonloppu

Piipahdimme Hämeenlinnan ryhmänäyttelyssä Zeldan ja Pocahontaksen kanssa. Näyttely meni Zeldalla hienosti ja neiti voittikin oman luokkansa, Poca sai kokemusta, mikä tietysti on tärkeää. Pientä alustavaa ja tunnustelevaa sopimusta teimme Hämeenlinnassa Bastianin uuden kodin löytämiseksi, tämä asia ratkennee kuluvan viikon aikana.

Pojat pääsivät lauantaina muuttamaan kodinhoitohuoneesta meidän muiden kanssa olohuoneen puolelle, Mimmille tilanne oli hetkellisesti vähän stressaavaa, mutta kyllä se siitä sitten pikkuhiljaa tasottui. Sunnuntaina pojat piipahtivat hetken ulkoilemassa, eivät pitäneet märästä nurmikosta. Sunnuntaina löytyi myös loistava koti Nestorille. Nestori jää tähän ihan lähelle Kivikkoon. Sunnuntaina kävi myös Nemon perhe ensivisiitillä poikaa katsastamassa. Pojat olivat molempien vierailuiden ajan lähes koko ajan unessa, mutta väsymys jatkui kyläilyiden jälkeenkin, iltapalan jälkeen uni maistui koko yön ja pojat söivät vasta viideltä maanantai aamuna.

Pojat kolmen viikon vanhoja

Näin se aika menee ja pikkuiset kasvavat kohisten. Pientä leikin alkua on jo nähtävissä ja ääniäkin alkaa pentulaatikosta kuulumaan, siis muutakin, kuin ''piippausta''. Pienen murahduksen ja haukahduksen olen jo ponganut. Pojat ovat saaneet jo lisäruokaa muutaman päivän ajan, jauhelihaa ja nappuloita kermaviiliin sekoitettuna, hyvin on maistunut, ja sen kyllä huomaa, Nemolla on painoa jo piirun verran yli 700g ja vaaleilla pojillakin reilusti yli 600 gramman. Edelleen kuitenkin pojat nukkuvat suurimman osan aikaa tyytyväisinä mahojensa vieressä, eli ovat varsin rentoa porukkaa. Pojista on tulossa upeita ja näyttäviä puutereita, turkit ovat tuuheat ja luusto näyttäisi olevan vankka, pigmenttikin on hyvää vauhtia kehittymässä ja näyttäisi olevan tummahko, valkoisella Bastianilla musta ja creme-Nestorillakin tummahko. Nestori muuten näyttää melkoisen paljon äidiltään samassa iässä, joten Mimmin karvaversioksi taitaa tuo poika kehittyä ihon värejä myöden :)

Poikien silmät on auki :)

Pikkuveli, kotoisesti Nestori

Nemo alias herra kiire

Isoveli, kotoisammin Justus

Nyt on sitten koko konkkaronkalla silmät auki

Tänä aamuna heräsin katsoen Nemoa silmiin, joten nyt on kaikilla pojilla silmät auki, uusi aisti tuo pian uusia ulottuvuuksia. Itse olisin kuvitellut, että Nemo olisi silmänsä ensimmäiseksi avannut, mutta väärässä olin :)
Nemolla vaan tuntuu olevan koko ajan kiire, jopa siinä määrin, että Mimmin täytyy jo pikkumiestä komentaa. Jääkarhu veljekset ovat koko ajan elämäänsä tyytyväisiä oleilijoita, maitoa ja unta, kaikki on silloin hyvin. Pojat saavat jo kahdesti päivässä hiukan lisäruokaa, kermaviiliä ja äidinmaidonkorvikkeen jauhoa seassa, eilen maistatin hiukan jauhelihaa, joka ei nyt sitten kertakaikkiaan maistunut.
Nuo pojat ovat kertakaikkiaan valloittavia, suloisia ja lihavia, saa nähdä, miten nuo jalat jaksavat masun kantaa...

Surullisia uutisia ja vähän iloisiakin

Pikkuinen Bella sairastui eilen iltapäivästä, lakkasi syömästä hengittäen hieman oudosti. Lähdimme lääkäriin, jossa todettiin, että tyttösellä oli keuhkoissa ''pöpö'' ja tyttönen oli hieman kuivahtanut, muutoin kuitenkin hyvässä kunnossa ja lähdettiin luottavaisena kotiin. Kotona Bella oli hieman itkuinen ja hengittäminen oli vaikeaa, mutta lääkärin sanoihin nojautuen, odottelin ihmettä ja aamua. Ennen aamun sarastusta kuitenkin pikkuinen, kaunis, unelmani, Bella, siirtyi ajasta ikuisuuteen nukkuessaan. Hyvää matkaa kaunis pentuni <3

Pikkuveli sitä vastoin avasi eilen molemmat silmänsä ja isoveljelläkin on avautunut toinen silmä, Nemo pitää silmät vielä visusti kiinni. Pojat ovat lähes 500g jokainen, joten he kasvavat loistavasti ja ovat erittäin hyvä kuntoisia.

F-pennut 10 vuorokautta vanhoja

Näin se aika joutuu ja pennut sen kuin kasvaa. Nemo on mennyt ohi valkoisten veljestensä ja painoi tänä aamuna jo 348g, jääkarhuveljet painoivat 320g ja 321g, siten, että pienempi on ohittanut isomman veljensä, pikkuinen sisko, jota Bellaksi hetken kutsuttiin painoi 214g. Bella nimi on saanut rinnalleen vaihtoehto nimiä, Rusca tai Sadie, tosin, joitakin muitakin nimiä vielä vilahtaa puheessa, saa sitten nähdä, mikä lopullinen kutsumanimi sitten onkaan. Pennuilla tippuu nyt joka päivä pigmenttiä sinne tänne pitkin kasvoja ja huulia, näyttää, että kaikille tummahko väri kirsuun ja huuliin tulee. Päivät menee syödessä ja nukkuessa, silmien aukaisua odotellen, kyllä tuo pesue on sitten ihanan tasainen ja pennut jokainen omalla persoonallisella tavallaan niin kauniita, olen rakastunut jokaiseen pikkuiseen.

Pennut neljän vuorokauden ikäisiä

Ensimmäiset vuorokaudet ovat menneet hyvin, jokainen pennuista kasvaa omaa hienoa tahtiaan, isoin eniten ja pienin vähiten. Selkeästi huomaa, että herra-musta alias Nemo on ehdottomasti eläväisin tästä nelikosta ja äänekkäinkin, Nemo ottaa oman paikkansa muiden kustannuksella siitä, mistä hän sen tahtoo. Pikkuneitikin sai eilen nimen, hän on Bella, neiti on neitimäisen vieno ääninen ja muutenkin sellainen, niin tyttö. Herra jääkarhut ovat rauhallisia ja tyytyväisiä, kunhan masu on täynnä ja tarpeet on saatu tehtyä. Tarpeita tuleekin sitten paljon, joka lienee hyvä, mutta tuntuu, että koko ajan saa pentuja olla pesemässä, varsinkin valkoisissa kaikki töhnä näkyy ja Nemo taas protestoi, kun peppua pesee, mutta teen sen siitäkin huolimatta. Pennut ovat valloittavan ihania ja aika kuluu joutuin pentulaidalla. Mimmi on tänään jo viettänyt jonkin verran aikaa muuallakin, kuin pentulassa, syö erittäin hyvin ja lähtee ulkoilemaan, tosin, kotiin on takaisin kova kiire. Isoveli painoi tänä aamuna 180g, Bellan paino oli 111g, Nemolle panoa on kertynyt 172g ja pikkuveljen puntari näytti 164g, tästä on hyvä jatkaa.

Puuterilapsosia

Tirlittan Funny Bunny


Tirlittan Favourite Doll


Tirlittan Furrytoy ja Tirlittan Fluffy Bear

Eilen nuo viimein syntyivät

Ihana nelikko kertakaikkiaan, pennut ovat reippaita, syövät ja nukkuvat, pienen poikkeuksen tekee herra-musta, hänessä riittäisi virtaa enempäänkin ja sen kyllä tuntevat sisarukset sekä Mimmi-mamma. Herra tassuttelee kaikkien päältä, ympäriltä ja mistä milloinkin, ajaa toiset pois nisiltä ja kiukuttelee, kun esimerkiksi peffaa pesee, luonnetta siis löytyy, katsotaan, miten tuo tuosta kehittyy. Hieno pentue on kaiken kaikkiaan ja painoa on tullut jokaiselle eilisestä jonkin verran, pienimmälle 2g ja suurimmalle 13g, mutta nousujohteisesti kuitenkin. Ihanaa, että tiineys päättyi oppikirjasynnytykseen laskettuna aikaan. Nyt sitten seuraillaan F-pentueen kehitystä aina luovutukseen saakka.

Tiineys etenee kohti H-hetkeä

No niin, tiineysvuorokausia on nyt 61/63 ja odotan pentujen syntyvän hetkenä minä hyvänsä, Mimmi itse on todella rauhallinen, ruoka maistuu hyvin ja lenkille on kiva lähteä, ei siis ainakaan tänään synnytä. Mimmin röngenkuvasta on useampi, kuin yksi löytänyt viisi rankaa kalloineen ja muutamat ovat veikanneet jopa kuutta pentua, jännittää, mitä tuo salaisuuksien masu sitten loppujen lopuksi sisällään pitääkään. Toivottavasti kaikki sujuu, kuten tähänkin saakka, kuin oppikirjasta lukien, lisäksi toivon, että seuraavan kerran pääsen tänne päivittämään tiedot syntyneistä.

Röntgenissä

Tänään käytiin kurkkaamassa röntgenissä, mitä masuun kuuluu ja kuuluihan sinne, pikku-Mimmin masussa on peräti neljä harjakoiran alkua, nyt alkaa viimeinen kahden viikon rutistus, joka on rankin, mutta toivottavasti kaikki menee loppuun asti yhtä hyvin, kun tähänkin saakka.

Aika joutuu ja tiineys etenee

Mimmi voi erittäin hyvin, vaikka kulkeekin huokaillen ja valitettavasti pissaillen ympäriinsä. Masu on jo iso, peräti 39 cm. Ruoka Mimmille maistuu, tosin annoksien tulee olla jo selkeästi pienempiä, kuin normaalisti ja ruokaa neidille tarjoillaankin nyt kolmesti päivässä. Mitään ylimääräisiä lisiä ei ruokaan ole laitettu. Ensi viikolla käydään vielä röntgenissä kurkkaamassa masuasukkien määrää ja kokoa. Vuorokausia on nyt kasassa 44.

Mimmin tiineys on varmistunut

Mimmi ultrattiin kuluvan viikon tiistaina ja vatsasta löytyi elämää. Mimmillä on jo selkeästi muitakin tiineyteen viittaavia oireita, ruoka ei maistu, herkut kyllä, hellyyden kipeys ja mahan seudun pyöreys, yhdistettynä turvonneisiin punaisiin nisiin. Nyt sitten odottelemme syyskuun puolenvälin tienoota, pentujen on määrä nähdä päivänvalo 23.9.

Pennun tuoksua odottelemme innokkaasti koko perhe!

Mielenkiintoisia aikoja

Olemme eläneet mielenkiintoisia aikoja odotellessamme Mimmin juoksujen alkua. Pimu aloitti juoksut reilu viikko sitten ja Mimmikin on hiukan juoksuiselta näyttänyt, mutta vuotoa ei ole alkanut laisinkaan. Viime sunnuntaina, yllättäin, Mimmi tarjosi itseään naapurin koiralle, hämmästyin. Olen toki kuullut värittömistä juoksuista, mutten niihin koskaan ole törmännyt aiemmin. Heti maanantaina soitin Mäntsälän eläinlääkäriasemalle, josta tiesin tiedon ja taidon lötyvän, ja tilasin Mimmille progesteroni-testiin ajan, onneksemme saimme ajan samalle päivälle. Tulos papasta valmistui lähes heti, vahvassa kiimassa ja progesteronikin näytti 4,7, parhaat astutuspäivät tiistai-keskiviikko. Kompromissina lähdimme miehelään tiistai-iltana ja astutus onnistui erittäin hyvin, koirat olivat kiinni, niin, kelloa katsomatta, mutta pitkään :) Nyt odottelemme, kantaako Mimmi pavunversoja <3

Juhannuksen alusviikko

Pocahontas vietti meidän kanssamme juhannusta edeltävän viikon ja kotiutui lostavasti meille. Lähes vaikeaa oli koira palauttaa omalle omistajalleen, ei sen takia että koiran olisi kotonaan paha olla, vaan ihan itsekkäästä syystä, Poca on hankkinut paikan meidän laumastamme. Alun pieni kireys varsinkin Laran ja Pocan välillä on lähes kokonaan hävinnyt, Mimmi haastoi Pocaa leikkimään ja kaikki neljä harjakoiraa nukkuivat saman peiton alla. Ruokailukin onnistui jo yhdessä ja samassa paikassa. Rappuset neiti jo suostuu menemään itse ylös, mutta alaspäin niitä hän ei suostu tulemaan, vaan huutaa jonkun kantamaan. Poca-Poksukka reipastuu silmissä päivittäin. Minulla on jo nyt ikävä tuota mustaa kaunotarta, joka on tervetullut meille koska tahansa ja heinäkuussa taas tuleekin. Hyvää ja rauhallista juhannusta!

Pocahontas

Kotkan Ruusu 2008

Piipahdettiin Zeldan kanssa tänään Kotkassa. Zelda sai laatuarvostelussa ERIn, muttei sijoittunut. Ilma ei ollut harjakoiraa suosiva ja tuomari löysi Zeldasta ihan uusia kommentteja, Zeldan häntää on yleensä kehuttu, tänään hännän kiinnitys olisi voinut olla parempi, Zeldan selkäkin oli tänään laskevalinjainen, nooh, tätä tänään huomenna jotain muuta. Mielestäni tuomari oli charmikas ja mukavan oloinen, selkeästi hän piti enemmän näyttävämmistä koirista, suodaan se hänelle, kauniit koirat hän sijoitti.

Zelda ei todellakaan esittänyt tänään parasta itseään, näin sen jo heti, kun saavuin näyttelypaikalle ja ensimmäisen kerran neidin päästin jaloittelemaan, maa oli litimärkä ja neitiä enemmän häiritsi omien tassujen märkyys, kun suora selkälinja tai hännän kiinnitys saatikka nätisti kulkeminen märässä ruohossa. Seuraavan kerran suuntamme Karjaalle, katsotaan, olisiko ilma meille suosiollisempi ja joko sitten Zeldakin saisi ensimmäisen sijoituksen.

Pocahontas

Kotilaumamme kasvoi muutaman päivän ajaksi yhden koiran verran. Meillä oli harjoittelemassa laumaelämää harjakoira tyttönen Poca, virallisemmin Kaunisvirran Pocahontas. Poca tuli meille perjantaina 30.5 ja eilen tyttönen palasi omaan kotiinsa. Poca tulee kyllä jatkossa viettämään meillä aikaa, olemme Pocan omistajan kanssa tehneet pieniä suunnitelmia, jotka sitten, kun aika on hyvä, paljastuu kyllä täällä meidän sivuillamme. Poca on hiukan arka varsinkin vieraita ihmisiä kohtaan, mutta meihinkin neiti tutustui suht nopeasti. Pocalla on viehättävä tapa tervehtiä hymyillen, jutellen ja antaen tulisia suudelmia. Poca oli kanssamme harjakoirien agilityssa sekä näyttelytreeneissä.

Onnea Rolle ja Zelda

Tänään sai menestystä hienosti Tirlittan kennelin kuopukset Aptus Showssa 25.5.2008. Rolle sai laatuarvostelussa ERIN ja sijoittui junnuluokassa kakkoseksi, Zelda lähti ensimmäiseen viralliseen luokkaansa hakemaan kokemusta ja itseluottamusta, ERI taskussaan Zeldakin pääsi kotiin. Molemmat esiintyivät iloisesti hännät heiluen ja saivatkin tuomarin kiitokset luonteesta. Kiitokset komistus-Rolle ja kaunotar-Zelda.

Tunnistusmerkitsijä kurssilla

No niin, yksi haaveetappi on sitten tänään suoritettu ja todistuskin tuosta koulutuksesta nyt on. Onneksi Danchester's kennelissä dändi-rouvat lisääntyivät kiitettävästi, joten harjoitusmerkinnät pääsen suorittamaan sinne ja kenties vielä tämän vuoden puolella saan sitten virallisetkin oikeudet siruttamiseen. Sain tehdä ensimmäisen sirutukseni ihastuttavalle dändirouva-vanhukselle, Phoebelle tutummin Piipille. Piipuska on kertakaikkiaan hieno koiravanhus, toivoisin, että jokainen vanha koira olisi yhtä upeassa kunnossa, kun Piipi on, enkä olisi parempaa harjoituskaveria saadakaan. Kiitos Piipi tämänpäiväisestä seurasta, sinä olet Best!

Mätsäri Hakunilassa

Lähdettiin noiden kymmenkuisten kanssa harjoittelemaan ulkokehissä esiintymistä ja yllättäin meidän vauvelit sijoittuivat ihan kivasti. Zelda oli pienten aikuisten kehässä punaisten kakkonen ja Jade saman kehän sinisten ykkönen. Jade ei enää sijoittunut bis-kehässä. Ilma oli helteinen ja täytyy kyllä myöntää, että pienet loppua kohden väsähtivät, silti, olen niin tyytyväinen pikkuisten menestyksestä.

040508_mätsäri

Jade yökylässä

ADHD on kotiutunut, herrajestas tuota energiaa ja vauhtia, kotilauman koirat ovat suoraan sanottuna jo aivan väsyneitä, itse asiassa Pimu ja Mimmi lähtivät mummolaan pakoilemaan. Ei kahta jakkirusselia meille, kiitos. Jade on hurmaava luonteinen ja kiltti, mutta niin energinen, että väsyttää jo pelkkä katsominen, Lara tekee parhaansa viihdyttääkseen tuota energiapommia, mutta ihan selkeästi Larankaan kunto ei samaan pysty. Harmittavasti näyttää, että Jadesta on tulossa hiukan takakorkea, toivottavasti on vain kasvuvaihe, toisaalta, se voi olla myös tuon kippurahännän luoma harha, tosin nyppimisen jälkeen näyttäisi, ettei ihan niin epäsuhtainen ole, korvatkin asettuivat kauniimmin, kun käytin sormiani, tosin taas melkoisen tappelun jälkeen onnistuin tuon paketin nyppimään. Kyllä se vain on minun silmiini niin kaunis kippurahännästään ja energiastaan huolimatta ja mikä luonne, kertakaikkiaan upea, sellaista koiraa ei vastaan tule, kenen kanssa Jade ei toimeen tulisi. Lapset ja varsinkin pienet sellaiset tuntuvat olevan Jadelle vähän vieraampia, mutta tuon luonteen kanssa sanoisin, ettei muuta kun tutustumaan. Zeldan kiroillessa Jade asettaa päänsä Zeldan selälle ikään kuin sanoen 'älä viitsi'! Alla hiukan metsäkuvia kakkoslaumani ulkoilusta.

030508

Hauskaa vappua!

Meidän vappuaatto sujui rauhallisesti grilliherkkuja mässäten ja Cocakolan merkeissä ja samoin on vappupäivän kanssa. Trimmasin ja pesin Zeldan, taas kertaalleen harjoiteltiin seisomista pöydällä, joka tuntuu olevan lähes ylivoimaista tuolle koiralle, harmi. Zeldan selkä on kuin vatupassilla mitattu, suora ja ryhti on kaunis, mutta heti, kun neidin pöydälle nostaa selkä köyristyy kuin kissalla. Täytyy jatkaa seisomisharjoituksia ja saada tuo pikkuneiti rentoutumaan pöydälläkin. Tälläisissä ajatuksissa tänä vappuna, muistelisin, että joskus menneinä vappuina on ollut toisenlaisetkin tunnelmat. Hauskaa vappua lukijoille ja se on sama ruotsiksi :0)

Ihanaa, kun on lämmintä

Aurinko paistaa ja linnut laulaa, taitaa tulla kesä. Harjakoirien aika on täydellä painollaan valumassa armaaseen suomen maahamme, luonto herää ja koirat nauttivat. Meidän laumamme koostuu kahden ilmanalan koirista, Lara russeli käy vähän pienemmällä virralla kuuman kesän aikaan kun taas harjakoirat heräävät talviunestaan yhdessä auringon ja valon kanssa. Meidän koiristamme Mimmistä parhaiten huomaa auringon vaikutuksen, koska Mimmin iho on lähes vaaleanpunainen talvella ja kesällä ihoon tippuu kaunista mahonkipitsiä kauttaaltaan. Kevään tulon huomaa Mimmin huulista ensin, Mimmin huulet ovat kuin huolimattomasti punatut, minulle se kertoo kesän tulemisesta.

Kuvia koiranpäivästä 24.4.2008

Mimmi ja Zelda Sinin kuvaamina, muita kuvia koiranpäivästä voit katsoa Sinin Picasa-albumista
http://picasaweb.google.fi/Koiratapahtumat/2442008KoirapIvHelsinki

Koiranpäivä 24.4.2008

No niin, tulipa vietettyä valtakunnallista koiranpäivää Tuomarinkylän vinttikoiraradalla yhdessä satojen muiden koirien kanssa. Zelda pongaili muun rotuisia ja minä harjakoiria, joita oli ilahduttavan paljon ja russeleitakin muutamin kappalein paikalla näin. Mimmi ja Zelda pääsivät esittämään ensi kesän muotia, yhdessä kymmenen muun harjakoiran ja muutaman muun rotuisen kanssa ja Jade pyörähti naapurin Beckyn kanssa rotuesittelykavalkaadissa. Ilma oli kaunis kuin morsian, että kevät aika on ihanaa.

Minä en itse kerennyt kameraan tarttua, joten kaunis kiitos Lindroosin Sinille, joka ansiokkaasti kuvasi harjakoirien muotinäytöksen sekä kennelpiirille hienoja kuvia.