Pocahontas vietti meidän kanssamme juhannusta edeltävän viikon ja kotiutui lostavasti meille. Lähes vaikeaa oli koira palauttaa omalle omistajalleen, ei sen takia että koiran olisi kotonaan paha olla, vaan ihan itsekkäästä syystä, Poca on hankkinut paikan meidän laumastamme. Alun pieni kireys varsinkin Laran ja Pocan välillä on lähes kokonaan hävinnyt, Mimmi haastoi Pocaa leikkimään ja kaikki neljä harjakoiraa nukkuivat saman peiton alla. Ruokailukin onnistui jo yhdessä ja samassa paikassa. Rappuset neiti jo suostuu menemään itse ylös, mutta alaspäin niitä hän ei suostu tulemaan, vaan huutaa jonkun kantamaan. Poca-Poksukka reipastuu silmissä päivittäin. Minulla on jo nyt ikävä tuota mustaa kaunotarta, joka on tervetullut meille koska tahansa ja heinäkuussa taas tuleekin. Hyvää ja rauhallista juhannusta!
 |
| Pocahontas |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti