Kevättä kohti mennään

Tuntuu niin hyvälle, tänään paistoi pitkästä aikaa kaunis kirkas aurinko ja taivaan sini pääsi oikeuksiinsa, auringon säteet tuntuivat poskilla vaikka vielä talvinen kylmähkö viima tuntuikin ja muistutti, että talvikuukautta vielä elellään. Koirat temmelsivät takapihalla, varsinkin nuo kaksi nuorinta, Zelda haukkuen elämän iloa ja ohikulkevia ihmisiä koirineen ja Hiivi-Heili ihan vain pentumaisen innokkaasti lumihangessa pomppien. Alkuvuosi on mennyt joutuin ja Heilikin tavoitti tänään neljän kuukauden iän, kohta minulla ei ole enää pentua. Heilin kanssa on harjoiteltu enemmän ja vähemmän tulevia näyttelyitä varten, mutta oppiminen menee sähellykseen ja touhottamiseen, tuo pentu on kertakaikkiaan ihastuttava sydämenvaltaaja. Minä sain tunnistusmerkitsijä oikeudet ja muutaman asiakkaankin olen jo saanut hankittua. Jaden juoksuja odotellaan, josko meille tulisi ensimmäinen oma russelipentue ja muutenkin ihana kevätpentue. On mukavaa päästä tekemään töitä pentujen kanssa, niin siruttaessa kuin omia kasvatteja hoitaen, josko se pitäisi oman pentukuumeen loitolla. On helppoa hymyillä ja tuntea itsensä onnelliseksi, kun kevät tekee tuloaan kovaa vauhtia, koirat ovat kunnossa ja elämäniloisia.