Joulu, tuo rauhoittumisen juhla tai sitten ei..
Täällä Tirlittanissa näyttää ja tuoksuu jo joululle, mutta rauhoittumista ei ihan heti huomaa. Pikkuperhe on valloittanut keittiön omiin tarkoituksiinsa ja mattoja sekä pissapapereita on pitkin poikin lelujen seassa, mutta valmistuu siellä silti jouluherkkujakin. Pojat ovat pian jo kuusi viikkoisia, mutta emä se jaksaa poikiensa kanssa touhuta sekä nukkua siinä määrin, että lisäruoan syöminen on melkoisen haasteellista, emä kyllä syö, mutta pojat vähän nihkeästi. Kynsienleikkaus sekä naaman trimmaaminen on pojille ihan helppo juttu, eikä mitkään hoitotoimenpiteet aiheuta ongelmia. Leikki kuuluu poikien arkirutiiniin ja Tira-tätikin käy poikia leikittämässä monta kertaa päivässä. Kertaalleen on jo autoiltu ja se meni erinomaisen hyvin, ei itkua, parkua eikä marinaa, ei oksentamista - pienet matkalaiset. Aika hyvin pojat löytävät jo pissapaperin, kun hätä iskee. Pian on tunnistusmerkinnän aika ja rekisteröinnin viimeistely, sitten pojat on niin kuin 'virallisia' kiinanharjakoiria. Joulu tulee ja menee tänäkin vuonna omalla painollaan, meillä täällä seurataan hampaiden puhkeamista, leikitään pikkuisten pentujen kanssa, jotka ovat ehdottomasti parhaassa iässään juuri tänään, niin kuin eilen ja huomennakin. Jokainen pentue tuntuu olevan niin rakas ja läheinen, niin tämäkin!
 |
| Pikkupoikien joulutervehdys 2016! |
 |
| Remu |
 |
| Gabriel |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti