Pentulaatikon kuulumisia ja valioitumis uutisia

Asukkaat pentulaatikossa kehittyvät päivä päivältä kohden luovutusikää. Jokaisella on oma ihana koti odottamassa uutta perheenjäsentään, joka kotitutuu itsenäisyyspäivän huitteissa, tietysti sillä ehdolla, että kiinteä ruoka maistuu hyvin ruokakupista. Edelleen pennut mieluummin ottavat huikat maitobaarista tai jauhelihaa kädestä, kun syövät kupista, vaikka kyllä siinä jokainen kirsu on käynyt ruokaa haistelemassa ja vähän maistelemassakin. Emän kotituminen on jo lähellä, joten eiköhän nälkä tee tehtävänsä ja aja tämänkin joukkion ruokakupille. Leikkiä, murinaa, haukkumista ja nukkumista, sitä tuo elämä tuolla pentulaitojen sisällä suurimmaksi osaksi on. Pennut saivat eilen sirut niskaansa ja rekisteröintikin valmistui, Postin työtaistelun takia täytyy miettiä, miten rekisterikirjat saavuttavat pentukansion, tuen kyllä työtaistelua ja varmaan ajan Espooseen rekkarit hakemaan, vaikka, pitäisihän postimiehillä olla töitäkin, vähän ajatustyötä, voi olla, että postitan rekisterikirjat jälkijunassa. Nyt vasta alkaa pikkuhiljaa hampaita puhkeamaan pentujen suuhun, siinä nämä ovat olleet vähän jäljessä noin pääsääntöisesti Tirlittan pentuihin, joilla normaalisti hampaita suussa alkaa tuntumaan kolmen viikon iästä eteenpäin. Hammastilanteesta johtuen olen korvien teippailua vähän siirtänyt, tosin, malttamattomana olen jo korvia hieman rullaillut teippeihin, onneksi korvat vaikuttavat vahvoilta, eiköhän tästäkin porukasta tule lopulta pystykorvaista harjakoiramallia.

Hyviä uutisia kantautui myös S-pentueen tiimoilta, ihana Tirlittan SunStorm 'Doris' valioitui Valko-Venäjän kautta vain 19 kuukauden iässä🥰

Teippikorva vuosimallia 2019, etualalla Tirlittan Woody Woodpecker aka Pyry

Belarus Champion Doris omistajansa Sarin kanssa

Yllätyksiä pentulaatikossa

Jonkin päivän olen jo katsellut, mutta jokainen päivä vahvistaa, että nakutyttö onkin sinisilmä, pieni timanttinen safiiri. Tarkoittaa, ettei siitä ole jatkojalostukseen tai näyttelyihin, vaikkei sininen silmä ole hylkäävä virhe, ei se rotumääritelmän mukainen tumma kuitenkaan ole. Nyt vielä mietin, mitä tytön kanssa teen - toistaiseksi haluan vielä sitä seurailla.

Ihania perheitä, ihania uusia kasvatinomistajia

Näin siinä kävi, että kaikille pennuille vaikuttaisi koti löytyneen, ihanat kodit onkin. Voin olla kasvattajana kiitollinen 🥰Kaikki pennut ovat menossa koteihin, joissa jo ennestään on ollut koira, joten kenellekään täältä joulukuussa lähtevä ei ole ensimmäinen ja sekin on hyvä, koska myös suloiselle pienelle harjakoiralle pitää löytää rajat ja rakkaus, että niistä kasvaa kunnon koirakansalaisia. Nyt on myös ostajat nähneet pentunsa karvoissaan, joten ensitrimmi myös on hoidettu alta pois, ei se nyt vielä ole 'näyttelytasoinen', mutta tehty kuitenkin.

Siellä on kasassa, Pyry, Jette, Mai, ehkä Haidi ja vielä nimetön

Jännä viikonloppu

Kuluvan viikonlopun aikana kaikkia pentuja ollaan tulossa katsomaan ja sen jälkeen tiedän, onko kaikilla koti vai jääkö vielä kodittomia pennusia. Pennut ovat kehittyneet normaalisti ja tänään elämä laajeni pentujen näkövinkkelistä isompaan elinympäristöön. Emä ottaa jo enenevässä määrin omaa aikaa, mutta viettää myös aikaa pentujensa kanssa. Olen kuullut jo emän murahduksiakin, eli rajat pentujen toimille lisääntyy emän asettamana.

aamunäkymä pentukopasta

💙💗💙💗💙

Liikkuminen lisääntyy ja pienen pientä leikin alkua on jo näkyvissä

Pennut kehittyvät vauhdilla, niin kuin ne tuossa iässä tuppaa tekemään. Pian on aika totutella jo vähän muuhunkin ruokaan, äiti koira pääsee siten vähän helpommalla. Pentuja alkaa olla olla reilun 'kolmen kilon' edestä ja emä painaa sen viisi kiloa. Emä alkaa jo näyttämään vähän nälkiintyneeltä, vaikka ruokaa saa viidesti päivässä - kolmas viikko on se kovin ruokinnan kannalta. Pian pennuilla aukeaa korvat ja sitten alkaakin pikkuhiljaa olla aika laajentaa pentujen elintilaa, kun jalat tarvitsevat liikettä ja pikkuhiljaa myös omatoiminen pissaaminen ja kakkaaminen alkaa🥰

Puolenkilon rajapyykki on saavutettu kaikkien pentujen osalta

Pieni puuterityttönenkin saavutti tänä aamuna puoli kiloa elopainoa, joten nyt voisin lopetella päivittäisen punnitsemisen, se on minulla aina ollut rajana. Pennut ovat niin isoja, että on varmaan lisäruoan aika vähän aiemmin, kun normaalisti, tuntuu, että Elli raasu on kovilla, emä itse syö jo viidesti päivässä ja silti on hoikassa kunnossa. Muutenkin pentukoppa vaikuttaa normaalilta, mikä on näin kasvattajan näkövinkkelistä erinomainen asia.

Villy Wonka ja Vampirina

Pennut 30.10.2019 aamu asetelmassaan

Pikkuisen silmien raottelua

Huomasin jo eilen illalla, että silmien sisäkulmat alkaa kimmeltämään, tarkoittaa, että silmät aukeavat kohta, tänään viimeiseksi syntyneellä pojalla jo toinen silmä oli raollaan. Aika menee näiden kanssa niin nopeasti, ettei melkein perässä pysy. Olen jo ollut kotoa poissakin useammankin tunnin kerrallaan, että koirat ja pennutkin tottuvat, ettei palvelu ole ihan 24/7 🙂 tosin, tämä pentue on vankkaa ja vahvaa, että pärjäävät emän hellässä huomassa erinomaisesti.

Pojat, Tirlittan Winnie the Pooh, Villy Wonka ja Woody Woodpecker

Tytöt, Tirlittan Vampirina ja Wonder Woman

Ensimmäinen viikko takana

Pennut ovat kasvaneet erinomaisesti ja ovat suhteellisen hiljaisia sekä tyytyväisiä muksuja. Emä voi myös erinomaisesti, syö, nukkuu ja ulkoilee, viettää jo jonkin aikaa poissa pentulaatikosta. En voi olla, kuin tyytyväinen tähän tummaan porukkaan🥰

maitohelmiä kuonolla

Jokainen pentu on jo tuplannut painonsa

Joten emältä tulee hyvin maitoa, mikä on tietysti vain ja ainoastaan erinomainen asia. Viime yönä sain nukkua, pennut ja emä olivat rauhallisia tai sitten minä niin väsynyt, etten ole herännyt, tiedä sitten, kumpi on totta, mutta pennut ja emä voi hyvin, se on pääasia.

Ehkä pikkuhiljaa voisi nimetä pennut

Nimethän on tiedossa, mutta kuka kukin on, hakusessa 😊
Tänään kuitenkin sain jo kuvattua pennut yksittäin, joten ehkä nimen voisi jo tiputtaa paikoilleen.

Karvaton uros, Tirlittan Villy Wonka

Puuteri narttu, Vampirina

Karvaton uros, Woody Woodpecker

Karvaton narttu, Wonder Woman

Karvaton uros, Winnie the Pooh

Tänään neljä vuorokautta💙💗💙💗💙

Pennut kaksi vuorokautta

Edelleen on elämä vähän emän levottumuuden takia hankalaa, mutta tänään kuitenkin jo pidempiä aikoja on pentulaatikko ollut rauhallinen, joten synnytyksen jälkeiset vaivat alkaa pian helpottamaan💖 Pennut ovat jälleen saaneet +20 grammaa painoa eiliseen, joten maitoa tulee ja se on riittävän 'vahvaa'.

Ensimmäinen vuorokausi

Kaikki on mennyt normaaliin pentuarkeen sopivasti, emä on hieman levoton jälkisupisten kanssa ja näin ollen pennutkin ovat vähän levottomia. Painot ovat kuitenkin nousseet kaikilla hyvin +-20 grammaa per pentu 🥰 Pentujen nimetkin ovat jotakuinkin selvillä, mutta kuka kukakin on, ei vielä. Tytöt ovat Wonder Woman ja Vampirina, pojat Woody Woodpecker, Winnie the Pooh sekä Villy Wonka, nimissä on mukana sekä isän Ville Vallaton teema sekä emän Nightingale (satakieli) tikkana mukana. Kunhan tuo emä nyt rauhoittuu, veikkaan, että oppikirjamainen pentuaika on edessä.

Kuvassa poikittaisesta alkaen, Poika B, puuterityttö, Poika C, nakutyttö sekä Poika A

Tirlittan VW -pentue on syntynyt

Pentue syntyi nopeassa tahdissa tiineysvuorokaudella 65, avautuminen Ellillä alkoi aamun tunteina ja pennut syntyivät kello 13-14 välillä. Pentueeseen syntyi kolme naku-urosta sekä puuteri- ja nakutyttö. Pennut ovat todella tasaisen kokoisia, vaikka löytyy sekä pikkusisko että isoveli joukosta. Kolme ensimmäistä pentua painoivat 130-144 gramman välillä, sitten syntyi pikkusisko 107 gramman painoisena ja viimeisenä isoveli, joka pisti puntariin 178 grammaa 😍 Pentue on hiljaisen ja tyytyväisen oloinen, emä voi hyvin, on jo syönyt ja käynyt pesulla sekä ulkona. Tästä on hyvä jatkaa.

Synnytys lähestyy

Tänään huomasin, että vatsa on tipahtanut, eihän tässä tietysti montaa päivää enää tarvitse odotella pentujen syntymää 🥰 kun laskettu aika on jo maanantaina.

Elli ja tiineysmaha 60 vuorokautta

Tiineys on viimeisellä viikollaan

Elli on nyt kotiutunut tänne Tirlittaniin odottelemaan syntymän ihmettä. Vatsa ei ole kovin iso, liikkeet olen tuntevani kolmesta kohdasta, mutta toisen sarven täyteläisyys saattaisi pitää yhden yllätyksen lisää, vajaa viikko, ehkä sitten ollaan viisaampia tämän suhteen. Pennut eivät ole mitenkään aktiivisia liikkujia, olisiko meille jälleen tulossa tyttöjä, tämä tietysti voi olla se oma toiveeni, joka saa näin ajattelemaan, mutta saahan sitä toivoa. Tästä pentueesta toivon oikeasti sitä narttupentua, että saisin tähänkin linjaan narttujatkon, kun kuitenkin viides oma polvi on kyseessä, vaikka tulen jossain vaiheessa Ellin esikoispoikaa omassa jalostuksessa käyttämäänkin, mutta se narttulinjakin olisi ihanaa saada säästää💖

Zelda, isoäiti ja Elli

Elli ja odottamisen sietämätön keveys

Nyt tiineysvuorokausia on 45

Masun kasvamiskuvia sain taas Emmalta, kiitos!

Ellin tiineys etenee

Ellillä on ollut normaalit tiieneysajan merkit jo nähtävillä (lue kuultuna) ja nyt alkaa masukin kasvamaan, eli pentuja on selvästi odotettavissa lokakuun puolen välin tienoissa. Kuvat on otettu tänään, kun tiineyttä on kestänyt 41 vuorokautta.

Tulimyrskyn Ville Vallaton ja Tirlittan Nightingale

Ville ja Elli

Pentuja odotellaan syntyväksi lokakuussa
Pentueen kuvitettu sukutaulu
Pentue koiranetissä

Tirlittan U-pojat on lähteneet omiin koteihinsa

Niin se aika taas vierähti luovutukseen saakka. Sain tälläkin kertaa luovuttaa häntää vippaavat ja reippaat pennut. Lääkärissä pennut todettiin terveiksi, ainakin tutkituilta osiltaan,

En voi olla, kun onnellinen, jälleen löysin ihanat kodit pojille, olen onnekas ja luovuttaminen on helppoa, kun tietää, että pennut pääsevät rakastaviin käsiin. Onnea molemmille pojille omistajineen!

Tirlittan Uno 'Simo'

Tirlittan Ultra Bra 'Rafael'

Kuusi viikkoa

Hupsista, pojat tulivat tänään jo kuuden viikon ikäiseksi. Nyt jo jokunen kerta on ruoka mennyt hyvällä ruokahalulla kupista parempiin suihin vaikka emä vielä poikiaan imettääkin muutaman kerran päivässä. Pian onkin emän kotiin lähdön aika, joten kuppi tulee olemaan pojielle vielä tärkeä, niinhän siinä aina lopulta käy.

Viime viikolla trimmasin kaverit ensimmäisen kerran ja sirutkin meni lapaluihin, ensi viikolla Kennelliitto varmasti viimeistelee rekisteröinnin ja pojat saa rekisterinumeronsa.

Kertaalleen on Simo kokeillut tassujen kantoa ulkona, mutta valitettavasti ilmat on niin kurjat pienen nakun harjakoiran ulkoilutuksen harjoitteluun, joten ulkoilun harjoittelu siirtynee omien kotien kontolle.

Hampaita ei tyypeille ole enempää vielä tullut, Simolla on kaksi kulmahammasta yläleuassa, Raffella ei vielä hampaita ole ollenkaan, mikä on pienoinen yllätys, kun linja on pääsääntöisesti ollut erittäin 'hampaikasta' noin niin kuin karvattomuus mukaan lukien. Veikkaan, että hampaat tulevat lähes yhdessä yössä suuhun, kunhan ne päättävät leuasta esiin tulla. Samoin tietysti korvat tarvitsevat vielä teippiä vahvistuakseen, luen sen tuosta hammasjutusta johtuvaksi - voin olla kyllä väärässäkin, aika tämänkin sitten lopulta näyttää.

Viisi viikkoa pentuelämää on täyttymässä

Voi apua, miten aika juoksee näiden kanssa. Pikku pojat ovat saamassa jalkoja alleen enenevässä määrin, hiljaista painia ja leluihin tutustumista taitaa pennun elämä olla tällä hetkellä.

Tuttuun tapaan kiinteän ruoan antaminen on hieman haasteellista, mutta sekin onnistuu päivä päivältä paremmin, tänään jo pojat sormelta lipsuttaa jauheliha-kermaviili sekoitetta. Maistatettu on myös raakalihapullaa sekä nappuloita emän ruokakupilta maistatettuna. Simo on jo kertalleen maistanut ruokaa jopa ruokakupilta, ehkä ensi viikolla ruoka jo maistuu itse syötynäkin. Elli-emä kyllä tajoilee mieluusti pojilleen vielä maitoakin, joka varmaan on syy ja seuraus tuohon kiinteän ruoan huonosti syömiseen.

Pian olisi vuorossa jo korvien teippaus, kun lupaavista korvista huolimatta, ei ne taida itsekseen nousta pystyyn. Elämä koiranpennun tapaan on se, josta meidän jokaisen olisi hyvä ottaa mallia joskus ja joinain päivinä. Elämän ilo loistaa kirkkaissa silmissä. Olen jälleen rakastunut molempiin poikiin. Leikkitäti Tirakin on tullut jo pojille tutuksi.

Pian olisi myös edessä sirujen asettaminen ja rekisteröinnin loppuun suorittaminen. Onneksi saan nauttia näistä vielä neljän viikon ajan, ennen kuin pojat lähtevät valloittamaan omia kotikulmiaan ja ihmisiään.

Simo & Rafael

Simo

Rafael

Rafael & Tira

Simo ja pallo

Lisäruokaa, elämää pentulaatikossa

Pennut tulevat tänään neljän viikon ikään. Tassut vahvistuvat päivä päivältä ja taaperoiset näyttävät enemmän jo koiralta. Tänä aamuna ensimmäisen kerran jauheliha maistui ilman pakkosyöttöä ja uskallan sanoa, että kumpikin poika otti sen verran, kun masuun mahtui. Vielä en ole pongannut yhtäkään kakkakikkaretta tuolta pentulaatikosta, mutta ehkä niidenkin aika pian koittaa, kun lisäruoka alkaa oikeasti maistumaan.

Vielä suurin osa päivästä menee unten mailla, mutta jokainen alkava päivä tuo myös enenevässä määrin leikkiä elämään mukaan. Saa nähdä, voiko jo viikon päästä piipahtaa ulkoilemassa, tällä hetkellä runsas lumi ja kireähkö pakkanen ennustaa tästä talvesta ja nakun pennun ulkoilun harjoittelusta jotain - mutta ei meitä ennenkään ole säät estäneet, ehkä ei tälläkään kertaa, kunhan nuo jalat vielä vähän vahvistuvat.

Täksi päiväksi olen suunnitellut ensimmäisen naamatrimmin, saa nähdä, miten se menee ja mitkä naamat tuolta 'karvojen' alta paljastuukaan.

Lisää kuvia TÄÄLLÄ

U-pojat kahden ja puolen viikon ikäisiä

Elämä pentulaatikossa etenee pikkupentulaatikon tavoin, silmät ovat auenneet, korvatkin varmaan kohta, jalkojen kantoa kokeillaan ja pienen pientä leikin alkuakin on jo nähtävissä. PikkuVeli u-ukko saavutti tänään 418 gramman painon, uskon, että parin kolmen päivän päästä puoli kiloa menee rikki, joten joka päiväinen puntarointi loppuu ja voi huokaista, elinvoima on kova sana. Olen miettinyt tässä jo lisäruoan antamista, mutta siirtänyt sitä, koska emän maito on parasta juuri nyt. Olen onnellinen, että molemmat pojat ovat täällä.

U-pojat tavoittelee kahden viikon ikää

Aika näiden kanssa menee niin haipakkaan, pikku-musta on avannut silmänsä jo toissapäivänä, isoveli pitää vielä silmiään kiinni. Isoveli saavutti puolen kilon painon, joten joka päiväinen punnitus on päättynyt, mutta pikkuveli pääsee vielä päivittäin puntarille, tänä aamuna grammoja oli 265 grammaa, herra on hyvin elinvoimainen, mutta vielä niin pikkuinen. Elämä pentulaatikossa siis sujuu hyvin.

Tirlittan Uno 12 vuorokautta

Tirlittan Ultra Bra 12 vuorokautta

Pentujen kuvia voit katsoa TÄÄLTÄ