Pennut jo kuusi viikkoisia

Q-pojat ovat nyt ihanimmillaan, kuusi viikkoisia, uteliaita, suukottavia ja häntää heiluttavia koiran pentuja. Nyt on sirut niskassa ja rekisteröinnit suoritettu, joten molemmilla on ikiomat rekisterinumeronsakin. Ensi viikolla on eläinlääkärin tarkastus, jonka jälkeen pojat ovatkin jo valmiita pakkaamaan reppunsa ja lähtemään omiin koteihinsa. Yleensä olen suht tarkka kahdeksan viikon luovutusiästä, mutta näiden kanssa voin tehdä huoletta poikkeuksen, kun molempia odottaa kotona aikuinen harjakoirakaveri. Vielä viikko siten jännitin, pitääkö emä lähettää kotiin, kun se niin ahkerasti poikiaan vielä hoitaa, ettei lisäruoka maistunut, mutta nyt menee ruokaa jo kupistakin, joten emä saa olla täällä vielä ensi viikkoon, mutta muutama päivä ennen poikien kotiutumista lähtee emä omaansa, ettei ihan nisiltä tule luovutettua. Nyt on tuolla pentulaidoissa jo Tirakin leikittämässä poikia, molemmille oma leikkitäti ja minä rakastan hakea pentuenergiaa pienistä pojista. Taas on pakko todeta, että tämä pentuaika menee aivan liian nopeasti.

Joulun odotusta ja kehityksen seurantaa samalla, Q -pennut

Joulu, tuo rauhoittumisen juhla tai sitten ei..
Täällä Tirlittanissa näyttää ja tuoksuu jo joululle, mutta rauhoittumista ei ihan heti huomaa. Pikkuperhe on valloittanut keittiön omiin tarkoituksiinsa ja mattoja sekä pissapapereita on pitkin poikin lelujen seassa, mutta valmistuu siellä silti jouluherkkujakin. Pojat ovat pian jo kuusi viikkoisia, mutta emä se jaksaa poikiensa kanssa touhuta sekä nukkua siinä määrin, että lisäruoan syöminen on melkoisen haasteellista, emä kyllä syö, mutta pojat vähän nihkeästi. Kynsienleikkaus sekä naaman trimmaaminen on pojille ihan helppo juttu, eikä mitkään hoitotoimenpiteet aiheuta ongelmia. Leikki kuuluu poikien arkirutiiniin ja Tira-tätikin käy poikia leikittämässä monta kertaa päivässä. Kertaalleen on jo autoiltu ja se meni erinomaisen hyvin, ei itkua, parkua eikä marinaa, ei oksentamista - pienet matkalaiset. Aika hyvin pojat löytävät jo pissapaperin, kun hätä iskee. Pian on tunnistusmerkinnän aika ja rekisteröinnin viimeistely, sitten pojat on niin kuin 'virallisia' kiinanharjakoiria. Joulu tulee ja menee tänäkin vuonna omalla painollaan, meillä täällä seurataan hampaiden puhkeamista, leikitään pikkuisten pentujen kanssa, jotka ovat ehdottomasti parhaassa iässään juuri tänään, niin kuin eilen ja huomennakin. Jokainen pentue tuntuu olevan niin rakas ja läheinen, niin tämäkin!

Pikkupoikien joulutervehdys 2016!

Remu

Gabriel

Pojat jo kolme viikkoisia

Voihan apua, kun aika juoksee jälleen kerran. Tänään juhlitaan itsenäisyyspäivää, meillä samalla poikien kolmeviikkois päivää, ensimmäistä kilon ylitystä ja matokuuria. Kiinteän ruoan maistelu on aloitettu jo pari päivää sitten, jalkojen kantoa koetellaan ja ensimmäisiä kömpelöitä leikin yrityksiäkin olen kopassa jo nähnyt. Silmät aukesivat viikko sitten ja korvat heiluvat jo äänille, joten aistimaailma laajenee koko ajan. Eilen otin pojilta laidan pois pentukopasta ja nyt on kokeiltu jo itse paperille pissaamistakin. Emä on tarkka pojistaan ja vieraat eivät katseluetäisyyttä lähemmäksi vielä ole tervetulleita, mutta pikkuhiljaa olen kuitenkin jo verhoja ottanut laitojen ympäriltä pois, siedätys siis on alkanut ulkomaailmaan. Nyt on molemmille pojille jo hieman kasvanut hiuksia sekä sukat, hännänpäätkin tulevat saamaan oman blyyminsä, mutta rungot näyttävät edelleen hienoille ja todella karvattomille. Seuraavassa päivityksessä jo varmaan voin kertoa ensimmäisistä hampaista.
Hyvää 99 -vuotis syntymäpäivää upea kotimaamme Suomi!

Herra Q1

Herra Q2

Pojat jo viikon ikäisiä

Taas aika kuluu niin joutuin, pojat täyttivät tänä aamuna jo viikon, painot hätyyttelevät 400 grammaa, toinen hieman yli ja toinen hieman alle sen. Emä on edelleen omistautunut pojilleen, eikä oikein pittaa mistään muusta, kun ruoasta ja pentujen läheisyydestä. Pentukoppa on hiljainen ja tyytyväinen. Innoissani kuvatessa viikkoiskuvia, laitoin 'kalenterin' 25. päivään, mutta tänäänhän on 22.11, ei voi mitään, en kiusaa toiseen kertaan kavereita, kuvausrekvisiitta on vain rekvisiittaa, pojat on ne pääkohde.

Poikien kuvia lisäilen FB -albumiin LINKKI

Pentulaatikon kuulumisia

Näinhän tässä taas käy, istuisin pentulaatikon laidalla ja ihailisin vain tulokkaita. Nämä pennut ovat tosi elinvoimaisen oloisia. Juuri meteliä ne ei pidä itsestään, syövät masut pullolleen ja nukkuvat, emä hoitaa poikiaan antaumuksella. Näin sen kuuluu olla. Painot ovat jo nousseet keskimäärin 45 grammaa per tenava, vähän enemmän syntymäpainoltaan pienemmällä, toinen on nyt 205 grammaa ja toinen 188 grammaa.

                                                               Videoterveiset<3 p="">
Ja tietysti muutama kuva, että näkee mausun kasvun.

Olihan nämä tulokkaat tänään pakko kuvata, minkäs sitä itselleen voi

Emä ei tykännyt, että pikkumiehet asetin ihan emän läheisyyteen, mutta otin ne pois emältä. Tämä emä on yksi omistuneimmista emistäni aikoihin. Yksikin pieni inahdus niin tämä ensikertalainen putsaa koko pojan. Hyvä tietysti niin, mutta saa nähdä, kuinka kauan tämä ensihuuma kestää. Emä syö ja juo kädestä pentukoppaan, ulkoilu onnistuu pikapikaa ja pennut tämä emä sulkee syliinsä. Ottaa myös pentunsa myös tarvittaessa suuhun ja kantaa sopivampaan paikkaan. Ihana Zulu!

Onnellinen emä lastensa kanssa

Tirlittan Quantum Break

Tirlittan Qbert

SuperQ veljekset

Ensimmäinen vuorokausi

Vielä eilen iltapäivästä, hieman ennen kello 18 syntyi yksi nakupoika lisää, mutta valitettavasti synnytys oli sille ollut liian pitkä ja näin ollen pikkuveli ei selvinnyt. Röntgen jäi ottamatta, en enää koskaan odota vuorokaudelle 58 saakka, harmittaa, mutta minkäs teet. Synnytys oli mielestäni selkeästi ohi, vaikka omin sormin olin kolme pentua laskevinani, mitäpä sitä omiin sormiin luottamaan. Elossa olevat veljet ovat nostaneet hienosti painojaan ja ensimmäinen yö sujui, jos ei nyt ihan ilman ääntä, niin lähes kuitenkin. Emä on loistava, syö, käy pikaisesti ulkona ja hoitaa poikiaan rauhallisesti, ikään kuin olisi ollut aina äiti. Tästä on hyvä jatkaa poikien kasvun seurantaa.

Qbert & Quantum Break

Onnellinen emä poikineen