Viikkoiset L-pennut

Pennut saavuttivat tänä aamuna viikon ikäpyykin. Pentujen painot ovat nousseet hyvin ja muutoinkin kehitys on ollut normaalin oloista. Synnytysboxi alkaa olla hiukan ahdas ja viime yönä piti laittaa ilmalämpöpumppu viilentämään huushollia, kun pikkuperheellä vaikutti olevan kuuma :) Nyt odotellaan silmien avautumisia. Nimet on lapsilla vielä mietintämyssyssä, mutta eiköhän nekin sieltä hatusta kohta putkahda.

 

 



Pentujen ensimmäiset neljä vuorokautta

Pentu.koppa on tosi rauhallinen ja tyytyväinen. Naperot syövät ja nukkuvat, painot on nousseet hyvin, kumpikin hätyyttelee jo 300 gramman painoa. Pientä kärsimättömyyttä on nähtävissä syömistilanteessa, maitobaarin pitäisi olla auki heti, kun baariin on sisaruspari asettunut. Molemmilla pennuilla on nähtävissä pigmenttipisteitä kirsun päällä ja huulissa ja se näyttää mustalta. Nakupoika on runkokarvaltaan kuin äitinsä ja mummonsa Mimmi, toivottavasti karvapeiton käy myös tämän herran kanssa samoin :) Kaikki sujuu siis erinomaisesti, nyt on aika ottaa pennuista energiaa ja seurailla niiden kehittymistä.

 

 

 

Koiranko tahdot...

Koiranko tahdot ? No yhdenkö vaan ?

Siitä lauma lähtee kasvamaan.
... Seuraavaksi huomaat, oletkin jo köyhä
ja naapurit kuiskii päästä vähän löyhä.

Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa,
kolmas on helppo, ei neljäs tee tuskaa.
Viides on ihana, ei kuudessakaan vikaa.
Talo täyttyy hauvoilla aivan tuota pikaa.

No uskallatkos leikkiin, mites ois vielä yksi ?
Kai keittiössä häkissä saa sen säilytetyksi.
Sängyillä ja sohvilla kyllä löytyy tilaa,
ei vielä yhden turkinhoito iltoja kai pilaa.

Ne käyttäytyä osaavat, ei niistä ole vaivaa.
Kai yhdelle tulijalle jostain paikan raivaa.
Sohvalla on karvaa, ei ikkunoista läpi nää,
lattialla tassunjäljet pölyn sekaan häviää.

Kai kodinhoito kärsii, vaan mitä muutamasta
kuonon jäljestä ikkunassa tai karvahahtuvasta ?
Jos tämä pentu pidetään, niin varmasti mä lupaan
lisää aikaa luututa ja puhtautta tupaan.

Ei koirien määrälle ole ylärajaa
ja yhtäkin ilman ois laumasi vajaa.
Jokainen on tärkeä ja rakas pörröpää.

Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää,
paitsi koiratuttavat, joilla samat kuviot on nää.
Nurmikko ja pihapensaat kuihtuneilta näyttää.

Koiranruoka, vitamiinit, treenit, rokotukset
ja näyttelyt ja kilpailut ja matkakustannukset.
Ansako tää olikin ? Mä oonko kohta vainaa ?
Silloin lempisessusi pään polvellesi painaa.

Se katsoo sua rakastaen, sinä päätät jaksaa.
Pitää koko hunnilauman, maksaa mitä maksaa.
Yksi tähti näyttelyyn, yksi jalostukseen,
yksi sylikoiraksi, kaikki täyttää jonkin tarpeen.

Mutta talvi on kurja, ei koiratkaan tykkää.
Lenkkinsä ne tarvitsee vaikka taivas räntää lykkää
tai naamasi on sininen pakkastaivaan alla
ja iltaisin ne ulos saa ainoastaan karjumalla.

Koirat ja näyttelyt, jännitys ja naksut
vaiva sekä huoli, paineita ja maksut.
Kaikki on sen arvoista, on koirat elämäsi.
Niin suloiset ja hurmaavat ja parhaat ystäväsi.

On maailmasi muuttunut, ei mikään enää sama
kun ihminen on koiriensa omistama. ♥

-kirjoittaja tuntematon-

L-pennut ovat syntyneet

Pennut syntyivät sitten lopulta nopeasti, kun pitkä avautuminen oli ohi. Pennut olivat hyvän kokoisia, puuterinarttu 192 grammaa, puuterinarttu 203 grammaa ja naku-uros 198 grammaa. Valitettavasti synnytys oli kuitenkin liian rankka toiselle tyttöselle, tyttö siirtyi sateenkaarisillan laumaan vain tunti elämän alkamisen jälkeen. Elossa olevat sisarukset ovat erittäin terhakkaita ja jänteviä, emä kolmatta pentuetta hoitaessaan on suorastaan ilmiö. Tirlittanissa siis kaikki hyvin :) Kia pähkäilee lapsosten L-rekisterinimiä, koska nimeäminen on nyt neiti-tirlittanin käsissä.

Onnellinen emä ja kaksi ipanaa <3

Puuterityttönen

Puuterityttönen

Naku-poika

Naku-poika

Röntgen uutisia

Nyt on käyty röntgenissä. Paino on Zeldalla noussut 5,14 kilosta peräti 6,4 kiloon, mikä on paljon, kun mamma ei ole syönyt juuri mitään. Eikä vauvojen määrä ainakaan painon nousua selitä, kolme rankaa kalloineen röntgenissä näkyi. Seuraavaksi sitten odotellaan jo vauvauutisia, pentujen syntymää odottelen viikonlopulle, lauantai-iltaa tai sunnuntaita veikkaan, tosin, laskettu aika on ensi maanantaina, joten sitten viimeistään :D

Kohden loppusuoraa, 54 vuorokautta takana..

Tänään vihdoin Zelda söi itse omasta kupistaan, luulin, että mamma oli jo unohtanut sen taidon kokonaan. Mamma voi isosta mahasta huolimatta erinomaisesti, vaikka lenkit mennään jo vähän hitaammassa tahdissa, tosin, linnut ja puput saa maatuskan unohtamaan koko masun ja vauhtia on, kuin mahattomanakin. Viimeinen viikko on alkamassa tätä tiineyttä, nopeasti aika on vierähtänyt. Ensi viikon alussa on röntgen, jotta näen ja näemme, kuinka monta pikkuista ulos pitäisi tulla. Pentulaidat olen tänään laittanut valmiiksi odottamaan Tirlittan L -pentuetta.



Edestä

Takaa

Sivuprofiili

Masukkaat seitsenviikkoisia

Syöminen on edelleen nihkeää, mutta joka ikinen päivä on ruokaa silti uponnut. Maha kasvaa valtavaa vauhtia, mutta niin tässä vaiheessa jo pitääkin. Pentusten liikkeet tuntuvat ja oikeastaan jo näkyvätkin. Zelda itse on reipas ja lenkkeilee mielellään lämpimälläkin, peräti helteiselläkin ilmalla, leikkiin mamma lähtee vielä helposti. Hiukan kömpelöä on jo hyppiminen ja se aiheuttaa Zeldassa itsessäänkin vähän harkintaa, uskaltaako vai ei, toistaiseksi vielä on uskallus voittanut, vaikka hätiin menen, jos epäröinnin huomaan. Seuraavaksi olisi sitten röngenajan varaaminen, joko kuluvan viikon lopulle tai ensi viikon alulle.