tiistaina, helmikuuta 26, 2019

Tirlittan U-pojat on lähteneet omiin koteihinsa

Niin se aika taas vierähti luovutukseen saakka. Sain tälläkin kertaa luovuttaa häntää vippaavat ja reippaat pennut. Lääkärissä pennut todettiin terveiksi, ainakin tutkituilta osiltaan,

En voi olla, kun onnellinen, jälleen löysin ihanat kodit pojille, olen onnekas ja luovuttaminen on helppoa, kun tietää, että pennut pääsevät rakastaviin käsiin. Onnea molemmille pojille omistajineen!

Tirlittan Uno 'Simo'

Tirlittan Ultra Bra 'Rafael'

sunnuntaina, helmikuuta 10, 2019

Kuusi viikkoa

Hupsista, pojat tulivat tänään jo kuuden viikon ikäiseksi. Nyt jo jokunen kerta on ruoka mennyt hyvällä ruokahalulla kupista parempiin suihin vaikka emä vielä poikiaan imettääkin muutaman kerran päivässä. Pian onkin emän kotiin lähdön aika, joten kuppi tulee olemaan pojielle vielä tärkeä, niinhän siinä aina lopulta käy.

Viime viikolla trimmasin kaverit ensimmäisen kerran ja sirutkin meni lapaluihin, ensi viikolla Kennelliitto varmasti viimeistelee rekisteröinnin ja pojat saa rekisterinumeronsa.

Kertaalleen on Simo kokeillut tassujen kantoa ulkona, mutta valitettavasti ilmat on niin kurjat pienen nakun harjakoiran ulkoilutuksen harjoitteluun, joten ulkoilun harjoittelu siirtynee omien kotien kontolle.

Hampaita ei tyypeille ole enempää vielä tullut, Simolla on kaksi kulmahammasta yläleuassa, Raffella ei vielä hampaita ole ollenkaan, mikä on pienoinen yllätys, kun linja on pääsääntöisesti ollut erittäin 'hampaikasta' noin niin kuin karvattomuus mukaan lukien. Veikkaan, että hampaat tulevat lähes yhdessä yössä suuhun, kunhan ne päättävät leuasta esiin tulla. Samoin tietysti korvat tarvitsevat vielä teippiä vahvistuakseen, luen sen tuosta hammasjutusta johtuvaksi - voin olla kyllä väärässäkin, aika tämänkin sitten lopulta näyttää.




lauantaina, helmikuuta 02, 2019

Viisi viikkoa pentuelämää on täyttymässä

Voi apua, miten aika juoksee näiden kanssa. Pikku pojat ovat saamassa jalkoja alleen enenevässä määrin, hiljaista painia ja leluihin tutustumista taitaa pennun elämä olla tällä hetkellä.

Tuttuun tapaan kiinteän ruoan antaminen on hieman haasteellista, mutta sekin onnistuu päivä päivältä paremmin, tänään jo pojat sormelta lipsuttaa jauheliha-kermaviili sekoitetta. Maistatettu on myös raakalihapullaa sekä nappuloita emän ruokakupilta maistatettuna. Simo on jo kertalleen maistanut ruokaa jopa ruokakupilta, ehkä ensi viikolla ruoka jo maistuu itse syötynäkin. Elli-emä kyllä tajoilee mieluusti pojilleen vielä maitoakin, joka varmaan on syy ja seuraus tuohon kiinteän ruoan huonosti syömiseen.

Pian olisi vuorossa jo korvien teippaus, kun lupaavista korvista huolimatta, ei ne taida itsekseen nousta pystyyn. Elämä koiranpennun tapaan on se, josta meidän jokaisen olisi hyvä ottaa mallia joskus ja joinain päivinä. Elämän ilo loistaa kirkkaissa silmissä. Olen jälleen rakastunut molempiin poikiin. Leikkitäti Tirakin on tullut jo pojille tutuksi.

Pian olisi myös edessä sirujen asettaminen ja rekisteröinnin loppuun suorittaminen. Onneksi saan nauttia näistä vielä neljän viikon ajan, ennen kuin pojat lähtevät valloittamaan omia kotikulmiaan ja ihmisiään.

Simo & Rafael

Simo

Rafael

Rafael & Tira

Simo ja pallo

Blogiarkisto