Tänään sai pennut sirut niskaansa ja naamakarvat saivat samalla kyytiä, rungot karvotaan sitten myöhemmin, kun ostajat ovat omansa ensin nähneet :)
Aika menee joutuin, varsinkin kun on lomalla. Pennut saivat eilen maistaa ensimmäisen kerran hiukan kiinteämpää ruokaa, suut napsasivat, niin annoin mamman ruokakupista jokaiselle kaksi kappaletta liotettua nappulaa ja voi herranen aika, millä innolla nuo viisi niitä napaansa pistelivät. No, tuosta innostuneena laitoin sitten tänä aamuna pennuille ihan oman ruoan, nappulaa liotettuna, jauhelihaa ja kermaviiliä velliksi sekoitettuna, voi sitä riemua ja iloa, minkä tuo annos pennuissa aiheutti ja sotkua, kameraa en siihen sähklinkiin saanut mukaan. Uni maistui ruoan päälle hyvin ja Zelda silminnähden helpottui, kun urakkaa hiukan helpotettiin. Pennut ovat jo tosi tämäkästi jaloillaan ja selkeästi alkaa uusi aisti toimimaan, silmät eivät enää harota ihan minne sattuu, vaan joskus osuu ihan kohdilleenkin. Korvakäytävän voi jo muutamalla pennulla nähdä, joten kuuloaistin aukeamistakin voi alkaa odottelemaan, vielä ei äänet pienten elämää häiritse. Nuo ovat valloittavia pentuja! Tänään tehtiin hiukan pidempi lenkki jo mammakoirankin kanssa, Zelda pääsi nauttimaan ulkoilusta vapaana ja kepin perässä juosten, vanha kunnon Zelda oli voimissaan eikä vaikuttanut siltä, että penuja olisi ollut ikävä, tosin, heti, kun kotiuduimme, mamma kiiruhti pienokaistensa luokse. Eli kaikki on Tirlittanissa hyvin!
Niin siinä sitten loppujen lopuksi kuitenkin kävi, ettei Kitty selvinnyt, yllättäin maanantaina pikkuiselle ei enää kelvannut emän nisä laisinkaan ja siirsin pikkuisen sitten tehohoitoon, annoin joka toinen tunti pienelle fruktoosisokerivettä ja maitoa vuorotellen, muttei se auttanut, hengittäminen muuttui hankalaksi ja tein sitten päätöksen tiistai iltapäivästä, että pikkuinen on autettava pois. Onnekseni eläinlääkäri, joka pikkuista auttoi, oli ollut patologisella aiemmin töissä ja teki Kittylle avauksen, jossa kävi ilmi, ettei pienessä ollut mitään varsinaista vikaa, pikkuinen oli keskonen ja keuhkot näin ollen syntyessä olivat vielä keskeneräiset, hapenpuutteen takia Kitty olisi saattanut saada aivovaurion-, maksa-, tai munuaisvian, joten parempi näin.
Näin lähennytään jo kahden viikon ikää ja silmät näyttävät raottelevan jo hiukan itse kullakin. Pikkuinen Kitty sinnittelee joukon mukana ja tänään puntariin tulikin jo 125g, ei tuo huimaa ole, mutta kyllä siinä jokaiselle päivälle grammoja riittää, sitkeä ja elinvoimainen pentu tuo Kittykin on, vaikka noin paljon pienempi sisaruksiaan onkin. Pentulaatikko on hiljainen ja tyytyväisen oloinen, Zelda on ruoka maitunut, ei kiposta kylläkään, mutta sama se, minun käteni toimikoon ruokakuppina niin pitkään, kun imetys syömistä vaatii, sen jälkeen sitten saa tämä koiraäiti harjoitella uudelleen kipporuokailun. Isoäiti Mimmi ja Isoisoäiti Pimu odottavat pentuhuoneen oven takana, koska pikkuiset pääsevät väljemmille vesille ja mummujen hoitoon, tosin, yöt jo menee mummujen ja Laran kanssa pentuhuoneessa nukkuen, kun Zelda ei silloin yösydämenä pongaa laumakavereitaan. Tästä taas edetään kohti ensi viikkoa ja silmien aukaisua.
Hups, kylläpä aika rientää ja nämä pienokaiset tulevat jo viikon ikäiseksi tämän päivän aikana. Elämä pentulaatikossa on mennyt suht tasaisesti, painot nousevat jokaisella omaan tahtiinsa, pikkuinen Kitty sinnittelee mukana, tosin, autamme pikkuneitiä aina, kun se on mahdollista, painoeroa isoon sisaruksiin on jo yli 200g, toivottavasti pikku-Kitty jaksaa taistella siihen saakka, kunnes pentueelle voi antaa oikeasti lisäruokaa. Kitty on jo saanut kermaviiliä, äidinmaidon korviketta ja Nutri+ geeliä, hirvittävä elämänhalu pikkutylleröllä on. Zeldalla on jonkun verran jälkisupistuksia ja maidonnousukipuja, mutta siitä on selvitty pienellä petaamisella ja läähättelyllä. Elämä pentulaatikossa menee siis hyvin. Viikkoiskuvat päivitetty albumiin http://picasaweb.google.fi/Tirlittanpennut/HPentue?feat=directlink#
Näin sitten menemme kohti aikaa, kun Lissu ja Roosa lentävät pesästä pois, nämä kasvattisisarukset ovat varsinaisia menijöitä, enkä voi kuin toivottaa erittäin paljon onnea matkaan molemmille tyttösille, ihania tapauksia. Tosin, tytöt ovat niin reippaita, ettei näillä voi mennä kuin hyvin elämässään. Meidän Laralle on tapahtunut joku 'onnettomuus' ja kauniista hymystä puuttuu nyt yksi välihammas ylhäältä, pienen pieni valkoinen ikenessä näkyy, joten sen kanssa nyt seuraillaan, tuleeko siihen tulehdus ja joudutaanko turvautumaan hammaskirurgiin, kurjaa, kun russeli kuitenkin tarvitsee vahvat hienot hampaat. H-pentujen syntymän jälkeen meille on perheeseen kehkeytynyt kolme emää, Pimu ja Mimmi ovat molemmat valeraskaina ja valmiita ottamaan katraan hoitaakseen, tosin Zelda on kertonut selkeällä koirankielellä, että hän hoitaa toistaiseksi homman ihan itse. Pennut ovat suhteellisen tyytyväisiä ja painot nousevat jokaisella hyvin, pikkuinen 'Kittykin' on jo tänään saanut puntariin 94g. Itse olen seitsemmännessä taivaassa ja niin onnellinen onnistuneesta pesueesta ja siitä, että Zelda hoiti homman hienosti kotiin ja on voimissaan pitkäköhkön synnytyksen jäljiltä, ainut murhe on nyt siitä, ettei Zeldalle oikein ruoka maistu. Kaiken kaikkiaan aika tavanomaista koiraperheen arkea siis elellään, minä nautin. Olen päättänyt, että tästä pentueesta sijoitan kaksi narttua, puuterin ja nakun, nakun olen jo valinnut mutta puuteritytöistä on vaikeaa tehdä päätöstä, muttei onneksi vielä tarvitsekaan. Tästä on hyvä jatkaa, vielä ensi viikko töitä ja sitten saan nauttia täysin siemauksin viiden viikon ajan koirankasvattajan työstäni! H-pentujen kuvia http://picasaweb.google.fi/Tirlittanpennut/HPentue?feat=directlink#
Synnytys käynnistyi eilen illalla ja avautuminen oli suht hidasta, mutta hitaasti hyvä tulee, pentuja syntyi kuusi, yksi naku-uros, kaksi puuterinarttua ja kolme nakunarttua. Emä ja pennut voivat hyvin.
Kuva kertokoon puolestaan, melkoinen yllätys kuitenkin. Zeldan lähtöpaino oli 3,8 kg tänään puntari kipusi peräti 5,6kg, vatsanympärys on nyt 50 cm.