Niin siinä sitten loppujen lopuksi kuitenkin kävi, ettei Kitty selvinnyt, yllättäin maanantaina pikkuiselle ei enää kelvannut emän nisä laisinkaan ja siirsin pikkuisen sitten tehohoitoon, annoin joka toinen tunti pienelle fruktoosisokerivettä ja maitoa vuorotellen, muttei se auttanut, hengittäminen muuttui hankalaksi ja tein sitten päätöksen tiistai iltapäivästä, että pikkuinen on autettava pois. Onnekseni eläinlääkäri, joka pikkuista auttoi, oli ollut patologisella aiemmin töissä ja teki Kittylle avauksen, jossa kävi ilmi, ettei pienessä ollut mitään varsinaista vikaa, pikkuinen oli keskonen ja keuhkot näin ollen syntyessä olivat vielä keskeneräiset, hapenpuutteen takia Kitty olisi saattanut saada aivovaurion-, maksa-, tai munuaisvian, joten parempi näin.Pikku-Kitty on nyt suojelusenkelinä muille H'oille', jotka porskuttavat jo yli 500g painossa hienosti eteenpäin, silmät aukinaisina jokainen kokeilee jo jalkojaan ja pientä leikin alkuakin on havaittavissa. Pentulaatikko vaikuttaa nyt tyytyväiseltä, näin jatketaan.
Uusia kuvia taas linkin takana. http://picasaweb.google.fi/Tirlittanpennut/HPentue?feat=directlink
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti