Heinäkuun 25. päivä

Aika menee joutuin, varsinkin kun on lomalla. Pennut saivat eilen maistaa ensimmäisen kerran hiukan kiinteämpää ruokaa, suut napsasivat, niin annoin mamman ruokakupista jokaiselle kaksi kappaletta liotettua nappulaa ja voi herranen aika, millä innolla nuo viisi niitä napaansa pistelivät. No, tuosta innostuneena laitoin sitten tänä aamuna pennuille ihan oman ruoan, nappulaa liotettuna, jauhelihaa ja kermaviiliä velliksi sekoitettuna, voi sitä riemua ja iloa, minkä tuo annos pennuissa aiheutti ja sotkua, kameraa en siihen sähklinkiin saanut mukaan. Uni maistui ruoan päälle hyvin ja Zelda silminnähden helpottui, kun urakkaa hiukan helpotettiin. Pennut ovat jo tosi tämäkästi jaloillaan ja selkeästi alkaa uusi aisti toimimaan, silmät eivät enää harota ihan minne sattuu, vaan joskus osuu ihan kohdilleenkin. Korvakäytävän voi jo muutamalla pennulla nähdä, joten kuuloaistin aukeamistakin voi alkaa odottelemaan, vielä ei äänet pienten elämää häiritse. Nuo ovat valloittavia pentuja! Tänään tehtiin hiukan pidempi lenkki jo mammakoirankin kanssa, Zelda pääsi nauttimaan ulkoilusta vapaana ja kepin perässä juosten, vanha kunnon Zelda oli voimissaan eikä vaikuttanut siltä, että penuja olisi ollut ikävä, tosin, heti, kun kotiuduimme, mamma kiiruhti pienokaistensa luokse. Eli kaikki on Tirlittanissa hyvin!