Arkihulinaa H-pentujen kanssa

Näin lähennytään jo kahden viikon ikää ja silmät näyttävät raottelevan jo hiukan itse kullakin. Pikkuinen Kitty sinnittelee joukon mukana ja tänään puntariin tulikin jo 125g, ei tuo huimaa ole, mutta kyllä siinä jokaiselle päivälle grammoja riittää, sitkeä ja elinvoimainen pentu tuo Kittykin on, vaikka noin paljon pienempi sisaruksiaan onkin. Pentulaatikko on hiljainen ja tyytyväisen oloinen, Zelda on ruoka maitunut, ei kiposta kylläkään, mutta sama se, minun käteni toimikoon ruokakuppina niin pitkään, kun imetys syömistä vaatii, sen jälkeen sitten saa tämä koiraäiti harjoitella uudelleen kipporuokailun. Isoäiti Mimmi ja Isoisoäiti Pimu odottavat pentuhuoneen oven takana, koska pikkuiset pääsevät väljemmille vesille ja mummujen hoitoon, tosin, yöt jo menee mummujen ja Laran kanssa pentuhuoneessa nukkuen, kun Zelda ei silloin yösydämenä pongaa laumakavereitaan. Tästä taas edetään kohti ensi viikkoa ja silmien aukaisua.