Viime viikolla luovutin ja päästin rakkaan Laran pois peloistaan, arkielämä rakkaimman russelini kanssa oli suunnattoman haastellista, kun kaikki normaalit elämän äänet pelottivat Laraa. Onnellinen Lara oli minun kanssani, agilitykentällä ja nukkuessaan lämpimän peiton alla, muuten Laran elämä oli täynnä pelkoja ääniä kohtaan, aivastus sai rakkaimpani suunniltaan pelosta. Tein päätöksen Laran eutanasiasta, kun Laran elämään ei enää onnen ja ilon hetkiä mahtunut, kuin muutama vuorokauteen, muun ajan Lara vietti yksin yläkerrassa, poissa laumasta. Laralle ei kuitenkaan tullut pelkoagressiviista käytöstä, josta olen onnellinen. Laran aisteista kuulo oli pettänyt jo syntymässä toisen korvan osalta, iriitin yhteydessä todettiin näkökenttää häiritsevä kaihi, joten pelot saattoivat johtua aistien pettämisestä. Lara on muistoissani aina, rakas, kaunis, mustasilmäinen ahne blondini, Lara antoi niin paljon onnea ja iloa, muistot elävät ikuisesti. Rakastan sinua oma kultani, lepää rauhassa, nyt sinua ei enää koskaan pelota ja saat olla kanssani 24/7.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti