torstaina, lokakuuta 29, 2015

Seitsemän viikkoa elämän iloa

Nyt on pennut parhaimmillaan, villejä, suloisia, reippaita, rohkeita ja niin, vielä kerran syötävän suloisia. Tämän kun saisi tallennettua aarrearkkuun ja tarvittaessa saisi ottaa tätä hetkeä, ei elämässä enää pahoja päiviä olisikaan. Pentujen elämään kuuluu nyt puhkeavia hampaita ja teipattavia korvia, trimmausta, nakuilla haalareiden pukemista ulos, ulkoilun harjoittelemista, erilaisia ruokia ja leikkiä päivät pitkät. Uni maistuu vielä paljon, mutta hereilläoloaikakin on koko ajan lisääntyvä trendi. Pennut ovat saaneet jo sirut niskaansa ja omat rekisterinumerot Kennelliittoon, kohta on edessä pentureppujen pakkaaminen uutta kotia varten, näin se aika vaan joutuu. Pikkuveli ei vielä ole omaa kotiaan löytänyt, mutta luulen kyllä, että sellainen vielä löytyy, Heikiksi kutsuttu poika on niin ihana, ettei se voi jäädä ilman omaa rakastavaa perhettään ja kotiaan, hyvää pitää joskus odottaa vähän kauemmin, mutta ei meillä kiire sen kanssa ole, täällä on hyvä odottaa omaa kotia. Ensi viikolla on edessä eläinlääkärintarkastus, jossa sitten kuullaan, että sydämet sykkii oikein, muuten tiedänkin, että pennut on kunnossa, Heikillä on jo pitkään ollut jopa kivekset omilla paikoillaan. Tästä on sitten hyvä jatkaa luovutusviikkoon.
Heikki
Bella
Inkeri, Heikki, Bella ja Saaga

Ei kommentteja:

Blogiarkisto