Tulimyrskyn Ville Vallaton ja Tirlittan Nightingale

Ville ja Elli

Pentuja odotellaan syntyväksi lokakuussa
Pentueen kuvitettu sukutaulu
Pentue koiranetissä

Tirlittan U-pojat on lähteneet omiin koteihinsa

Niin se aika taas vierähti luovutukseen saakka. Sain tälläkin kertaa luovuttaa häntää vippaavat ja reippaat pennut. Lääkärissä pennut todettiin terveiksi, ainakin tutkituilta osiltaan,

En voi olla, kun onnellinen, jälleen löysin ihanat kodit pojille, olen onnekas ja luovuttaminen on helppoa, kun tietää, että pennut pääsevät rakastaviin käsiin. Onnea molemmille pojille omistajineen!

Tirlittan Uno 'Simo'

Tirlittan Ultra Bra 'Rafael'

Kuusi viikkoa

Hupsista, pojat tulivat tänään jo kuuden viikon ikäiseksi. Nyt jo jokunen kerta on ruoka mennyt hyvällä ruokahalulla kupista parempiin suihin vaikka emä vielä poikiaan imettääkin muutaman kerran päivässä. Pian onkin emän kotiin lähdön aika, joten kuppi tulee olemaan pojielle vielä tärkeä, niinhän siinä aina lopulta käy.

Viime viikolla trimmasin kaverit ensimmäisen kerran ja sirutkin meni lapaluihin, ensi viikolla Kennelliitto varmasti viimeistelee rekisteröinnin ja pojat saa rekisterinumeronsa.

Kertaalleen on Simo kokeillut tassujen kantoa ulkona, mutta valitettavasti ilmat on niin kurjat pienen nakun harjakoiran ulkoilutuksen harjoitteluun, joten ulkoilun harjoittelu siirtynee omien kotien kontolle.

Hampaita ei tyypeille ole enempää vielä tullut, Simolla on kaksi kulmahammasta yläleuassa, Raffella ei vielä hampaita ole ollenkaan, mikä on pienoinen yllätys, kun linja on pääsääntöisesti ollut erittäin 'hampaikasta' noin niin kuin karvattomuus mukaan lukien. Veikkaan, että hampaat tulevat lähes yhdessä yössä suuhun, kunhan ne päättävät leuasta esiin tulla. Samoin tietysti korvat tarvitsevat vielä teippiä vahvistuakseen, luen sen tuosta hammasjutusta johtuvaksi - voin olla kyllä väärässäkin, aika tämänkin sitten lopulta näyttää.

Viisi viikkoa pentuelämää on täyttymässä

Voi apua, miten aika juoksee näiden kanssa. Pikku pojat ovat saamassa jalkoja alleen enenevässä määrin, hiljaista painia ja leluihin tutustumista taitaa pennun elämä olla tällä hetkellä.

Tuttuun tapaan kiinteän ruoan antaminen on hieman haasteellista, mutta sekin onnistuu päivä päivältä paremmin, tänään jo pojat sormelta lipsuttaa jauheliha-kermaviili sekoitetta. Maistatettu on myös raakalihapullaa sekä nappuloita emän ruokakupilta maistatettuna. Simo on jo kertalleen maistanut ruokaa jopa ruokakupilta, ehkä ensi viikolla ruoka jo maistuu itse syötynäkin. Elli-emä kyllä tajoilee mieluusti pojilleen vielä maitoakin, joka varmaan on syy ja seuraus tuohon kiinteän ruoan huonosti syömiseen.

Pian olisi vuorossa jo korvien teippaus, kun lupaavista korvista huolimatta, ei ne taida itsekseen nousta pystyyn. Elämä koiranpennun tapaan on se, josta meidän jokaisen olisi hyvä ottaa mallia joskus ja joinain päivinä. Elämän ilo loistaa kirkkaissa silmissä. Olen jälleen rakastunut molempiin poikiin. Leikkitäti Tirakin on tullut jo pojille tutuksi.

Pian olisi myös edessä sirujen asettaminen ja rekisteröinnin loppuun suorittaminen. Onneksi saan nauttia näistä vielä neljän viikon ajan, ennen kuin pojat lähtevät valloittamaan omia kotikulmiaan ja ihmisiään.

Simo & Rafael

Simo

Rafael

Rafael & Tira

Simo ja pallo

Lisäruokaa, elämää pentulaatikossa

Pennut tulevat tänään neljän viikon ikään. Tassut vahvistuvat päivä päivältä ja taaperoiset näyttävät enemmän jo koiralta. Tänä aamuna ensimmäisen kerran jauheliha maistui ilman pakkosyöttöä ja uskallan sanoa, että kumpikin poika otti sen verran, kun masuun mahtui. Vielä en ole pongannut yhtäkään kakkakikkaretta tuolta pentulaatikosta, mutta ehkä niidenkin aika pian koittaa, kun lisäruoka alkaa oikeasti maistumaan.

Vielä suurin osa päivästä menee unten mailla, mutta jokainen alkava päivä tuo myös enenevässä määrin leikkiä elämään mukaan. Saa nähdä, voiko jo viikon päästä piipahtaa ulkoilemassa, tällä hetkellä runsas lumi ja kireähkö pakkanen ennustaa tästä talvesta ja nakun pennun ulkoilun harjoittelusta jotain - mutta ei meitä ennenkään ole säät estäneet, ehkä ei tälläkään kertaa, kunhan nuo jalat vielä vähän vahvistuvat.

Täksi päiväksi olen suunnitellut ensimmäisen naamatrimmin, saa nähdä, miten se menee ja mitkä naamat tuolta 'karvojen' alta paljastuukaan.

Lisää kuvia TÄÄLLÄ

U-pojat kahden ja puolen viikon ikäisiä

Elämä pentulaatikossa etenee pikkupentulaatikon tavoin, silmät ovat auenneet, korvatkin varmaan kohta, jalkojen kantoa kokeillaan ja pienen pientä leikin alkuakin on jo nähtävissä. PikkuVeli u-ukko saavutti tänään 418 gramman painon, uskon, että parin kolmen päivän päästä puoli kiloa menee rikki, joten joka päiväinen puntarointi loppuu ja voi huokaista, elinvoima on kova sana. Olen miettinyt tässä jo lisäruoan antamista, mutta siirtänyt sitä, koska emän maito on parasta juuri nyt. Olen onnellinen, että molemmat pojat ovat täällä.

U-pojat tavoittelee kahden viikon ikää

Aika näiden kanssa menee niin haipakkaan, pikku-musta on avannut silmänsä jo toissapäivänä, isoveli pitää vielä silmiään kiinni. Isoveli saavutti puolen kilon painon, joten joka päiväinen punnitus on päättynyt, mutta pikkuveli pääsee vielä päivittäin puntarille, tänä aamuna grammoja oli 265 grammaa, herra on hyvin elinvoimainen, mutta vielä niin pikkuinen. Elämä pentulaatikossa siis sujuu hyvin.

Tirlittan Uno 12 vuorokautta

Tirlittan Ultra Bra 12 vuorokautta

Pentujen kuvia voit katsoa TÄÄLTÄ